Netflixillä näkyvä Olipa kerran salamurhaaja vie katsojan mukanaan Ranskaan ja keskiaikaiseen Lamartinen kaupunkiin. Pääosassa sarjassa on Nero (Pio Marmaï) niminen sarjamurhaaja, joka yrittää löytää tytärtään 1500-luvun alun Ranskassa. Tämä sarja on kuin Game of Thrones italowesterniä….
Juoni ja lähtökohdat
Sarjan lähtötilanne on seuraava: Néro toimii salamurhaajana Lamartinen kaupungissa, kun hänen työnantajansa – konsuli Rochemort – petkuttaa hänet ja hän joutuu pakenemaan. Samalla Néro saa tietää tyttärensä Perlan olevan hengenvaarassa, jonka hän on kerran hylännyt. Perla on väitetysti viimeinen “Pirun jälkeläinen” – sopii sarjan rajuun, jopa fantasiatyyppiseen sävyyn. Näistä lähtökohdista rakennetaan seikkailua, joka sekoittaa keskiaikaista asetelmaa länkkärin hengessä: kuivuneita maita, takaa-ajoja, petoksia ja salaliittoja.
Hahmot ja näyttelijät
Pio Marmaï latinoi roolinsa Nérona, mutta sarja tarjoaa myös runsaasti muita kiinnostavia hahmoja: Perla-tyttären roolissa nähdään Lili‑Rose Carlier Taboury, joka on nuori belgialaisnäyttelijä. Sarjassa mukana ovat myös esimerkiksi Camille Razat sorcerer-hahmona “La Borgne”, sekä Alice Isaaz Hortensena ja Olivier Gourmet myös mukana. Näyttelijöiden panos on saanut arvostusta: Marmaïn rooli on kuvattu rennosti mutta tunteikkaasti.
Sarjassa on monia elementtejä, jotka vaikeuttavat katselua. Ensinnäkin genresekamelska – historiaa, seikkailua, filosofista pohdintaa – toimii. Kritiikki on nostanut esiin, että “Néro … offre un « parfum d’aventure qu’on n’attendait plus »”.
Kuvalliset ratkaisut, kuvauspaikat ja visuaalinen ote tekevät sarjasta “hienosti ajassa kiinni olevan mutta modernin” kokemuksen. Toiseksi sarjan hahmojen ristiriidat – isyyden, vastuunkannon, petoksen ja kohtalon kanssa – tarjoavat draamaa. Néron suhde Perlaan on väkevä motiivi. Lisäksi sarjan tempo, eteenpäin vievä juoni ja takaa-ajoja täynnä oleva juonenkirjoitus lisäävät sarjan arvoa, mutta kokonaisuus ei vain uponnut minuun.
Jos etsit sarjaa, joka yhdistää historiallis-seikkailullisen tunnelman ja länkkärivivahteen – ja vielä hieman fantasiaa – niin “Néro” eli ”Olipa kerran sarjamurhhaja” on varteenotettava vaihtoehto. Tämä sopii katsottavaksi esimerkiksi viikonloppuna, kun haluat jotain visuaalisesti näyttävää mutta ei kovin raskasta.
Jos taas pidät puhtaista historiallisista draamoista ilman ylilyöntejä tai olet hyvin kriittinen juonen omaperäisyyden suhteen, sarjan koukeroista voi löytyä ärsyttäviäkin piirteitä. Vaikka sarja on ranskankielinen ja tapahtuu Ranskassa, sen visuaalinen tyyli, universaali draama ja nykyaikainen tuotantotaso tekevät sen helposti seurattavaksi myös Suomessa. Streaming-maailmassa ranskankieliset sarjat nousevat entistä enemmän näkyville, ja “Néro” on hyvä esimerkki siitä, miten ranskalainen fiktiotuotanto uskaltaa eri genrejä yhdistelemään. Lisäksi suomalaiset bloggaajat ja kulttuurikriitikot voivat arvostaa sarjan kansainvälistä ambitiota ja visuaalista toteutusta.
Plussat:
- Visuaalisesti näyttävä ja ainutlaatuinen yhdistelmä (1500-luku + westerni).
- Pääroolin vetävä Pio Marmaï ja tunnistettava vaativa rooli.
- Nopea tempo ja selkeä juoni, joka vie eteenpäin
Miinukset:
- Juonessa tuttuja kohtia ja genren kliseitä.
- Dialogi ei aina yllä korkeimmalle tasolle.
- Jos odotat realismia tai puhdasta historiallista draamaa ilman fantasiaa, sarja voi tuntua ”hieman” liioitellulta.
Lopuksi
“Katso tai älä katso” – linja voi tässä tapauksessa olla selkeä. Jos yllä olevat plussat puhuvat sinulle, niin “Néro” on erinomainen valinta syksyyn tai talven illanviettoon. Uudella tavalla tehdyssä historiallis-aktion sarjassa on tarpeeksi potkua, ja jos jaksat antaa sen visuaalisen keston ja juonenkäänteiden viedä mukanaan, onnistumisen mahdollisuus on hyvä. Suomen katsojille tämä on myös yksi tapa nähdä, miten ranskalainen media-ala vie fiktiotuotantoaan kansainväliselle areenalle – ja sitä kautta voi saada inspiraatiota myös omaan bloggaamiseesi ja kulttuurikritiikkiin.
Itselleni tämä oli selvä ”Älä katso”.
