Star City kääntää tutun avaruuskilvan ympäri ja katsoo kohti Kuuta rautaesiripun takaa. Sarja palaa vaihtoehtoiseen historiaan, jossa Neuvostoliitto ehti ensimmäisenä Kuun pinnalle ja jätti Yhdysvallat katselemaan perään. Prime Videossa Apple TV -kanavan kautta katsottava uutuus ei kuitenkaan juhli voittoa kovin pitkään, sillä sankarillisen ulkokuoren alla odottaa epäluuloinen ja jatkuvasti kiristyvä järjestelmä.
Sarja laajentaa For All Mankind -draaman maailmaa, mutta se toimii myös ilman emäsarjan perusteellista tuntemusta. Katsoja ymmärtää nopeasti keskeisen asetelman, henkilöhahmojen tavoitteet ja vaarat, joita pienikin virhe voi aiheuttaa. Kahdeksan jakson ensimmäinen kausi rakentaa hiljalleen kasvavan trillerin, jossa avaruuslennot ovat vain yksi osa paljon suurempaa valtapeliä.
Katse kääntyy itään
Star City alkaa hetkestä, jota Neuvostoliitto on odottanut. Alexei Leonov on astunut ensimmäisenä ihmisenä Kuun pinnalle, ja hänen saavutuksensa näyttää todistavan sosialistisen järjestelmän ylivoiman. Voiton takana työskentelevät kosmonautit, insinöörit ja tiedustelu-upseerit tietävät silti, kuinka hauras menestys todellisuudessa on.
Rhys Ifansin esittämä nimetön pääsuunnittelija haluaa hyödyntää saavutettua etumatkaa ja suunnata huomion entistä kauemmas avaruuteen. Valtionjohto näkee tilanteen toisin, sillä se haluaa ennen kaikkea pitää Yhdysvallat takanaan ja muuttaa jokaisen lennon poliittiseksi näytökseksi. Tieteen ja propagandan välinen ristiriita muodostuu nopeasti sarjan tärkeimmäksi moottoriksi.
Tekijät Ben Nedivi, Matt Wolpert ja Ronald D. Moore eivät rakenna tarinaa pelkästään raketeista tai suurista historiallisista hetkistä. He näyttävät myös ahtaat asunnot, tarkkailuhuoneet, kuulustelut ja työpaikat, joissa jokainen sana voi päätyä väärän ihmisen korviin. Sarja tekee avaruuskeskuksesta suljetun yhteisön, jossa edes menestyneimmät sankarit eivät saa päättää omasta elämästään.
Harmaa maailma hengittää
Sarjan ulkoasu kertoo maailmasta jo ennen ensimmäisiä uhkauksia. Värit pysyvät vaimeina, käytävät tuntuvat pitkiltä ja rakennukset näyttävät siltä, että ne on suunniteltu ihmisen sijasta järjestelmää varten. Kuvaus käyttää kylmiä tiloja tehokkaasti, mutta se ei muuta kokonaisuutta pelkäksi neuvostokliseiden kokoelmaksi. Jos olet joskus käynyt Venäjällä, tiedät, että yhä 2000-luvullakin tällaisia harmaita paikkoja on olemassa.
Lavastus tekee Star Cityn tukikohdasta samanaikaisesti vaikuttavan ja epämukavan paikan. Suuret hallit, tekniset laitteet ja kunnianhimoiset suunnitelmat kertovat aidosta uskosta kehitykseen. Pienet huoneet, kuuntelulaitteet ja ovien taakse jäävät keskustelut muistuttavat puolestaan siitä, että kehitys palvelee aina valtiota.
Sarja näyttää avaruuden lähes helpottavana paikkana. Tyhjiö voi tappaa nopeasti, mutta siellä eivät ainakaan odota KGB nauhurit, poliittiset puhdistukset tai työtoverin varomaton huomautus. Maan pinnalla henkilöt joutuvat jatkuvasti arvioimaan, voiko ystävään, puolisoon tai omaan esimieheen luottaa.
Anna Maxwell Martin hallitsee hiljaisuutta
Anna Maxwell Martin tekee eversti Lyudmilla Raskovasta ensimmäisen kauden näkyvimmän vallankäyttäjän. Hahmo johtaa KGB valvontaa ja suhtautuu lojaalisuuteen asiana, josta ei käydä neuvotteluja. Maxwell Martin ei tarvitse suuria eleitä, sillä rauhallinen ääni ja muutaman sekunnin mittainen katse riittävät muuttamaan tavallisen keskustelun uhkaavaksi.
Lyudmilla ei ole silti kauden moniulotteisin henkilöhahmo. Käsikirjoitus käyttää häntä välillä liian suoraviivaisena järjestelmän edustajana, joka saapuu paikalle rankaisemaan poikkeamia. Toisto alkaa näkyä kauden keskivaiheilla, vaikka Maxwell Martinin hallittu suoritus pitää hahmon kiinnostavana.
Agnes O’Casey saa Irina Morozovan roolissa enemmän tilaa sisäiselle ristiriidalle. Irina aloittaa koneiston pienenä osana, mutta tarkkaavaisuus ja halu edetä vetävät hänet nopeasti lähemmäs vaarallisia päätöksiä. O’Casey näyttää uskottavasti, kuinka kunnianhimo, pelko ja oikeudentunto voivat elää samassa ihmisessä.
Rhys Ifans rakentaa pääsuunnittelijasta toisenlaisen vallankäyttäjän. Hahmo puolustaa tiedettä, omia työntekijöitään ja tulevia avaruuslentoja, mutta hän osaa myös käyttää salailua ja painostusta. Ifans antaa roolille levottoman energian, joka sopii hyvin miehelle, jonka ajatukset ovat jo Venuksessa samalla, kun poliittiset johtajat riitelevät Kuusta.
Vakoilutrilleri ohittaa tieteisfiktion
Star City näyttää ensi silmäyksellä suurelta tieteissarjalta, mutta sen todellinen lajityyppi on vakoilutrilleri. Monet kauden jännittävimmistä kohtauksista tapahtuvat pöytien ääressä, käytävillä tai kuulokkeiden takana. Katsoja joutuu kuuntelemaan sanojen lisäksi taukoja, äänenpainoja ja lauseita, jotka henkilöt jättävät tarkoituksella kesken.
Sarja etenee rauhallisesti, eikä jokainen jakso tarjoa suurta teknistä katastrofia. Hidas rytmi antaa tunnelmalle aikaa kasvaa, mutta se paljastaa samalla tarinan epätasaisuuksia. Muutamat sivujuonet jäävät alkuvaiheessa etäisiksi, ja osa henkilöhahmoista vaikuttaa pitkään lähinnä järjestelmän uhreilta tai välineiltä.
Kauden loppupuoli korjaa suuren osan ongelmista. Ihmissuhteet alkavat ohjata tapahtumia voimakkaammin, ja aikaisemmin kylmiltä tuntuneet henkilöt saavat selkeämpiä syitä ottaa riskejä. Viimeiset jaksot yhdistävät poliittisen vainoharhan, avaruusseikkailun ja tunteellisen melodraaman tavalla, joka muistuttaa parhaista For All Mankind -hetkistä.
Finaali nostaa panoksia ilman, että sarja kadottaa oman synkän sävynsä. Se tarjoaa jännitystä, suuria valintoja ja sopivan määrän tunteellisuutta. Kaikki kauden kysymykset eivät sulkeudu, mutta keskeneräisyys tuntuu tällä kertaa harkitulta eikä huolimattomalta.
Vertailu on väistämätön
For All Mankind tarkastelee vaihtoehtoista avaruushistoriaa pääosin amerikkalaisen optimismin kautta. Sen henkilöt uskovat usein, että tekninen kehitys voi lopulta ratkaista poliittiset ja henkilökohtaiset ongelmat. Star City suhtautuu samaan ajatukseen epäilevämmin ja kysyy, mitä tapahtuu, kun jokainen saavutus vahvistaa samalla valvontakoneistoa.
Uusi sarja ei tavoita heti emäsarjan vahvimpien henkilösuhteiden lämpöä. Ensimmäiset jaksot keskittyvät niin tiukasti pelkoon ja kontrolliin, että hahmojen välille jää vähän ilmaa. Kylmyys palvelee tarinan maailmaa, mutta se voi pitää myös katsojan etäällä.
Sarja löytää lopulta oman äänensä. Se ei jää vain tutun tarinan neuvostoliittolaiseksi uusintaversioksi, vaikka osa samoista historiallisista tapahtumista nähdään uudesta näkökulmasta. Se rakentaa avaruuskilvasta kertomuksen ihmisistä, jotka yrittävät säilyttää jonkin henkilökohtaisen salaisuuden järjestelmässä, joka haluaa tietää kaiken.
Pienet säröt näkyvät
Näyttelijät puhuvat sarjassa englantia erilaisilla brittiläisillä ja eurooppalaisilla korostuksilla. Ratkaisu helpottaa seuraamista, mutta se heikentää ajoittain tapahtumapaikan uskottavuutta. Katsoja joutuu hyväksymään tyylikeinon samalla tavalla kuin monissa muissa englanninkielisissä historiallisissa draamoissa.
Sarja tarkastelee Neuvostoliittoa myös hyvin synkän linssin läpi. Pelko, väkivalta, valvonta ja ideologinen painostus täyttävät lähes jokaisen jakson. Näkökulma sopii trilleriin, mutta tavallisen elämän, huumorin ja yhteisöllisyyden vähäisyys tekee maailmasta välillä tarpeettoman yksivärisen.
Keskivaiheen tapahtumat toistavat samaa rakennetta hieman liian usein. Henkilö tekee virheen, valvonta huomaa sen ja Lyudmilla kiristää otettaan. Kauden vahva loppu osoittaa, että sarja toimii paremmin silloin, kun poliittinen uhka yhdistyy henkilökohtaisiin menetyksiin eikä jää pelkäksi rangaistusten sarjaksi.
Kenelle Star City sopii?
Sarja vaatii katsojalta hieman kärsivällisyyttä, mutta se palkitsee tarkkaavaisuuden. Ensimmäinen kausi sopii erityisesti katsojalle, joka pitää hitaasti kiristyvästä jännityksestä ja historiallisten tapahtumien vaihtoehtoisista versioista. Tavallista suoraviivaisempaa avaruustoimintaa etsivälle kokonaisuus voi tuntua tarpeettoman raskaalta.
Star City kannattaa nostaa katselulistalle etenkin seuraavista syistä:
- Sarja tarjoaa uuden näkökulman For All Mankind -universumiin.
- Rhys Ifans, Anna Maxwell Martin ja Agnes O’Casey tekevät vahvaa työtä.
- Vakoilu ja poliittinen painostus luovat jatkuvan jännityksen.
- Tuotantosuunnittelu tekee suljetusta avaruuskeskuksesta uskottavan.
- Kauden viimeiset jaksot nostavat tarinan selvästi alkua korkeammalle.
- Kahdeksan jakson kokonaisuus pysyy kohtuullisen tiiviinä.
Sarja ei edellytä aiemman tuotannon täydellistä hallintaa. For All Mankindin katsoneet tunnistavat silti tapahtumia, nimiä ja historian risteyskohtia, jotka saavat uuden merkityksen. Uusi katsoja voi puolestaan seurata tarinaa poliittisena tieteistrillerinä ja palata myöhemmin emäsarjan pariin.
Onnistunut mutta kylmä lento
Star City tekee rohkean ratkaisun siirtäessään avaruussarjan painopisteen pois amerikkalaisesta sankaritarinasta. Se näyttää maailman, jossa onnistuminen ei tuo vapautta vaan lisää valvontaa, vastuuta ja poliittista painetta. Sarja löytää omaperäisimmät hetkensä silloin, kun ihmisten yksityiset toiveet törmäävät valtion valtaviin suunnitelmiin.
Ensimmäinen kausi kärsii hitaasta käynnistymisestä ja muutamista yksioikoisista henkilöhahmoista. Vahva näyttelijätyö, painostava ilmapiiri ja kauden loppua kohti paraneva draama nostavat sen silti tavallisen sivusarjan yläpuolelle. Kokonaisuus tuntuu lopulta harkitulta avaukselta eikä pelkältä yritykseltä hyödyntää tutun sarjan nimeä.
Star City ei ole lämmin tai helposti lähestyttävä avaruusseikkailu. Se on harmaa, hermostunut ja välillä raskas sarja, jossa raketin laukaisu voi tuntua yksinkertaisemmalta tehtävältä kuin keskustelu oman puolison kanssa. Juuri tämä näkökulma tekee siitä kiinnostavan lisän vuoden 2026 tieteissarjoihin.
Arvosana nousee neljään tähteen viidestä. Sarjan lento horjuu keskivaiheilla, mutta onnistunut loppusuora löytää oikean kiertoradan. Prime Videon Apple TV -kanavalla julkaistu ensimmäinen kausi sisältää kahdeksan noin tunnin mittaista jaksoa. Suosittelemme sarjaa, joskin tiedostaen että sarja ei ole kaikkien mieleen.
Tietolähteet
Apple TV Pressin virallinen sarjaesittely vahvistaa tekijät, lähtöasetelman ja sarjan yhteyden For All Mankindiin. Prime Videon sarjasivu sisältää katselutavan, näyttelijät, kahdeksan jakson tiedot ja julkaisuajankohdat 29. toukokuuta–10. heinäkuuta 2026. The Guardianin ja Tom’s Guiden arvostelut käsittelevät sarjan vainoharhaista tunnelmaa, näyttelijäsuorituksia sekä suhdetta emäsarjaan. Metacritic kokoaa kriitikoiden arvioita, kun taas Vulturen finaaliarvio tarkastelee ensimmäisen kauden rakenteen vahvistumista loppua kohti.
Todellinen Zvjozdnyi Gorodok
Star City on oikeasti olemassa, ja sarjan tapahtumapaikka perustuu Venäjällä sijaitsevaan Zvjozdnyi Gorodokiin eli Tähtikaupunkiin noin tunnin matkan päässä Moskovasta.
Paikka perustettiin vuonna 1960 Neuvostoliiton kosmonauttien salaiseksi koulutuskeskukseksi. Siellä toimii edelleen Juri Gagarinin mukaan nimetty kosmonauttien koulutuskeskus, jossa harjoitellaan muun muassa avaruusalussimulaattoreilla, suurissa sentrifugeissa ja vedenalaisessa laboratoriossa, joka jäljittelee avaruuskävelyä.
Neuvostoliiton aikana Tähtikaupunki oli tarkoin vartioitu suljettu sotilasalue, jota ei merkitty tavallisiin karttoihin. Kosmonautit, insinöörit ja muu avaruusohjelman henkilöstö asuivat siellä perheineen. Alueella oli asuntojen lisäksi kouluja, päiväkoti, kauppoja, urheilutiloja ja museo, joten se muodosti käytännössä oman pienen kaupunkinsa.
Sarjan vaihtoehtoinen historia ja henkilöhahmot ovat fiktiota, mutta Tähtikaupungin salaperäinen tunnelma, kosmonauttien harjoittelu ja suljetun yhteisön rakenne pohjautuvat todelliseen paikkaan. Koulutuskeskus on yhä toiminnassa, vaikka alue ei ole enää yhtä salainen kuin kylmän sodan aikana.
