Oletko koskaan miettinyt, miksi Irlanteja on kaksi? Tai miksi protestantit ja katoliset taistelevat toisiaan vastaan, ja englantilaisia vastaan? FX:n tuottama Say Nothing ei anna siihen vastauksia, mutta kertoo oman tarinansa IRA:sta ja Sin Feinistä sekä irlantilaisten kamppailuista oman maansa, yhteisen maan, puolesta.
”Say Nothing” on FX on yhdeksänosainen minisarja, joka sai ensi-iltansa 14. marraskuuta 2024. Sarja perustuu Patrick Radden Keefen samannimiseen tietokirjaan ja kuvaa Pohjois-Irlannin levottomuuksia, erityisesti Provisional IRA:n toimintaa ja Jean McConvillen katoamista.
Juoni ja teemat
Sarja seuraa Dolours Pricen (Lola Petticrew) ja hänen sisarensa Marianin (Hazel Doupe) elämää Belfastissa 1970-luvulta eteenpäin. He liittyvät IRA:han ja osallistuvat erilaisiin operaatioihin, mukaan lukien Lontoon Old Baileyn pommitus vuonna 1973. Tarina kietoutuu myös Jean McConvillen (Judith Roddy) katoamisen ympärille, mikä tuo esiin konfliktin inhimilliset kustannukset.
Pricen sisatukset ovat jo syntymästään mukana IRA:n toiminnassa, sillä heidän isänsä ja äitinsä ovat olleet myös mukana toiminnassa. Isä jopa vankilassa saakka pommituksien vuoksi. Dolours ja Marian eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä siihen, millainen asema naisilla on IRA:ssa, ja he haluavat tehdä enemmän kuin vain tuoda kahvia miehille – ja he saavatkin muutakin tekemistä, ja siitä kertoo tämä sarja.
Näyttelijäsuoritukset
Lola Petticrew’n roolisuoritus nuorena Dolours Pricena on saanut kiitosta intensiivisyydestään ja syvyydestään. Maxine Peake esittää vanhempaa Doloursia, tuoden esiin hahmon katumuksen ja pohdinnan vuosien jälkeen. Anthony Boyle Brendan Hughesina ja Josh Finan Gerry Adamsina tarjoavat vahvat tukiroolit, jotka syventävät tarinan monimutkaisuutta.
Ohjaus ja käsikirjoitus
Joshua Zetumerin luoma ja Michael Lennoxin ohjaama sarja onnistuu tasapainottamaan henkilökohtaiset tarinat ja laajemman poliittisen kontekstin. Käsikirjoitus tuo esiin hahmojen sisäiset ristiriidat ja konfliktin moraaliset epäselvyydet, mikä tekee sarjasta sekä jännittävän että ajatuksia herättävän.
Visuaalinen toteutus
Sarjan visuaalinen ilme vangitsee 1970- ja 1980-lukujen Belfastin autenttisesti. Kuvaus ja lavastus luovat ympäristön, joka heijastaa aikakauden jännitteitä ja väkivaltaa.
Vastaanotto
”Say Nothing” on saanut laajaa kiitosta kriitikoilta. Rotten Tomatoes -sivustolla sarjalla on 93 %:n hyväksyntä 45 arvostelun perusteella, ja keskimääräinen arvosana on 8,5/10. Kriitikoiden konsensus toteaa: ”Moraalisesta ja poliittisesta epäselvyydestään johtuen ’Say Nothing’ on vaikuttava kuvaus levottomuuksista.”
Katsojien palaute
Katsojat ovat ylistäneet sarjan näyttelijäsuorituksia, erityisesti Petticrew’n ja Peaken rooleja. Monet ovat myös arvostaneet sarjan kykyä käsitellä monimutkaisia historiallisia tapahtumia empaattisesti ja syvällisesti.
Yhteenveto
”Say Nothing” on vaikuttava ja ajatuksia herättävä minisarja, joka tarjoaa syvällisen katsauksen Pohjois-Irlannin levottomuuksiin. Vahvat näyttelijäsuoritukset, tarkka ohjaus ja autenttinen visuaalinen toteutus tekevät siitä pakollisen katsottavan historiallisista draamoista kiinnostuneille.
Suosittelemme Say Nothing sarjaa, vaikka se antaakin vain omanlaisensa kuvan tapahtumista, mutta on hyvää arki katseltavaa.
IRA ja Sin Fein ja mistä ovat syntyneet Irlannin katolisten ja protestanttien väliset vihamielisyydet
Irlannin tasavaltalaisarmeija (IRA) ja Sinn Féin ovat keskeisiä toimijoita Irlannin historiassa, erityisesti Pohjois-Irlannin konfliktissa, joka tunnetaan nimellä ”The Troubles”. Näiden järjestöjen juuret ja toiminta liittyvät läheisesti Irlannin katolisten ja protestanttien välisiin jännitteisiin, jotka ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana.
Historiallinen tausta
Irlannin uskonnolliset jakolinjat juontavat juurensa 1500-luvulle, jolloin Englannin kuningas Henrik VIII irtautui katolisesta kirkosta ja perusti anglikaanisen kirkon. Tämä muutos johti protestantismin leviämiseen Englannissa ja sen vaikutuspiirissä olevilla alueilla, mukaan lukien Irlanti. Irlannin väestö säilyi kuitenkin pääosin katolisena, mikä loi pohjan uskonnollisille ja poliittisille jännitteille.
Englannin kolonisaatio ja maanomistus
1600-luvulla Englanti aloitti järjestelmällisen Irlannin kolonisaation, tunnetaan nimellä ”Plantation of Ulster”, jossa protestanttisia uudisasukkaita asutettiin erityisesti Pohjois-Irlantiin. Tämä johti katolisten maanomistuksen vähenemiseen ja protestanttien taloudellisen sekä poliittisen vallan kasvuun. Maanomistuksen epätasainen jakautuminen ja katolisten syrjintä loivat pitkäaikaisia kaunoja ja eriarvoisuutta.
Irlannin itsenäisyysliike ja IRA:n synty
1800- ja 1900-luvuilla Irlannin itsenäisyysliike voimistui, ja vuonna 1919 perustettiin Irlannin tasavaltalaisarmeija (IRA) taistelemaan Britannian hallintoa vastaan. IRA:n tavoitteena oli yhdistää koko Irlanti itsenäiseksi tasavallaksi. Vuoden 1921 sopimuksella Irlanti jaettiin: eteläosasta tuli Irlannin vapaavaltio (myöhemmin Irlannin tasavalta), kun taas Pohjois-Irlanti jäi osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa.
Sinn Féinin rooli
Sinn Féin perustettiin vuonna 1905 poliittiseksi siiveksi ajamaan Irlannin itsenäisyyttä. Se toimi läheisessä yhteistyössä IRA:n kanssa, ja sitä pidettiin usein IRA:n poliittisena siipenä. Sinn Féin osallistui aktiivisesti itsenäisyysliikkeeseen ja myöhemmin Pohjois-Irlannin poliittiseen elämään, pyrkien edistämään irlantilaisten kansallismielisten tavoitteita.
Pohjois-Irlannin konflikti
1960-luvun lopulla Pohjois-Irlannissa puhkesivat levottomuudet katolisten ja protestanttien välillä. Katoliset kokivat syrjintää poliittisesti ja taloudellisesti, mikä johti kansalaisoikeusliikkeen syntyyn. Protestanttienemmistö vastasi mielenosoituksiin väkivallalla, ja Britannian hallitus lähetti alueelle joukkoja. Tämä johti vuosikymmeniä kestäneeseen konfliktiin, jossa IRA ja muut ryhmät käyttivät väkivaltaa tavoitteidensa ajamiseen.
Uskonnollisten vihamielisyyksien syyt
Katolisten ja protestanttien väliset vihamielisyydet Pohjois-Irlannissa eivät ole pelkästään uskonnollisia, vaan niihin liittyy syvällisiä poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia tekijöitä. Protestanttinen yhteisö on perinteisesti tukenut unionismia, eli Pohjois-Irlannin kuulumista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, kun taas katolinen väestö on usein kannattanut nationalismia ja Irlannin yhdistymistä. Nämä poliittiset erot ovat ruokkineet yhteisöjen välisiä jännitteitä.
Taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus
Historiallinen syrjintä on johtanut siihen, että katoliset ovat kokeneet taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta, kuten työttömyyttä ja huonoja asuinoloja. Tämä eriarvoisuus on lisännyt katkeruutta ja vahvistanut yhteisöjen välistä kahtiajakoa. Protestanttien etuoikeutetumpi asema on puolestaan luonut pelkoa asemansa menettämisestä, mikä on vaikeuttanut sovinnon saavuttamista.
Rauhanprosessi ja nykytilanne
1990-luvulla alkoi rauhanprosessi, joka johti vuonna 1998 solmittuun Pitkänperjantain sopimukseen. Sopimus loi perustan poliittiselle yhteistyölle ja väkivallan lopettamiselle. Sinn Féin sitoutui rauhanomaiseen poliittiseen toimintaan, ja IRA ilmoitti aseellisen kampanjansa päättymisestä. Vaikka yhteiskunnalliset jännitteet eivät ole täysin kadonneet, Pohjois-Irlannissa on saavutettu merkittäviä edistysaskeleita kohti vakaampaa ja rauhanomaisempaa tulevaisuutta.
