Aiemmat ja varsinkin ne alkuperäiset Alien elokuvat nähneenä odotukset uutta Alien Earth TV-sarjaa kohtaan olivat kaksijakoiset. Toisaalta tuntui, että alkuperäisestä Alien elokuvasta olisi jo ammennettu kaikki mitä siitä oli saatavilla, ja itse Alien-saaga alkaisi olla jo varsin tyrehtynyt, mutta toisaalta, voihan sille uutuudelle aina antaa mahdollisuuden.
Alien: Earth sijoittuu vuoteen 2120, aikaan ennen alkuperäistä Alien-elokuvaa. Viisi megakorporaatiota hallitsee planeettaa, ja niillä on yhteinen päämäärä: löytää tie kuolemattomuuteen. Näistä yrityksistä merkittävin on Prodigy, joka kehittää tekoäly-ihmisistä koostuvia hybridejä. Marcy Hermit -niminen nuori tuhoutuu sairauden kautta, mutta hänen tietoisuutensa siirretään synteettiseen vartaloonsa, ja hänet nimetään Wendyksi (Sydney Chandler). Wendystä tulee ensimmäinen “hybridihenkilö” (syntetisoitu olento, jonka taustalla on ihmistietoisuus) — ja hän ohjataan johtamaan muita samanlaisia projekteja.
Wendyn myötä Prodigyn omistaja ”poikanero” Kavalier (Samuel Blenkin) tuottaa Wendylle kavereita, toisista lapsista. Sillä Prodigyn teknologia onnistuu tietoisuuden siirrossa vain hyvin nuoren ihmisen kanssa. Tuloksena on aivan uudenlainen ihmisen ja koneen yhdistelmä – josta olisi tuleva miljardien arvoinen liiketoiminta Prodigylle. Mutta matkalla on vain pieni mutka, toisen ison megaokkorporaation tutukimusalus putoaa Prodigyn alueelle ja Wendy kavereideen lähetetetään törmäyspaikalle, lähinnä koska Wendy haluaa pelastaa oikean/entisen veljensä Hermitin (Alex Lawther), joka on sotilainen mukana lääkintämiehenä evakuoimassa aluksen romahduttamaan kerrostaloa. Wendyn ja muiden hybridilasten ”kaitsijana” on yksi Prodigyn perusroboteista, Kirsh (Timothy Olyphant).
Avaruusaluksella Kirsh saa yhteyden aluksen järjestelmiin ja oppii, että kyseessä oli tutkimusalus ja lastina on muiden planeettojen eliöitä, jotka ovat melkoisen vaarallisia ihmisille – aluksella ei kuitenaan ole yhtäkään elossa olevaa ihmistä, vain yksi hybridi Morrow (Babou Ceesay), joka haluaa hankkia lastin takaisin omistajalleen.
Entä millainen sarja oikeasti on?
Useat kriitikot ovat vertailleet sarjaa muun muassa Andor-sarjaan, viitaten siihen, että Alien: Earth lisää poliittisia ja eksistentiaalisia kerroksia Xenomorph-juttuun sen sijaan, että se olisi pelkkä kauhutrilleri. Tämä saa aikaan sen, että sarja ei oikeastaan ole enää mikään kauhutarina, vaan perus Sci-fi sarja, missä lapsentapaiset hybridit opettelevat olemaan ihmismäisiä samalla kun rikkaat suvut taistelevat tulevaisuuden herruudesta, samalla kun mukana on muutama ihmisille kuolettava alien-laji, jotka pystyvät tekemään lopun myös hybrideistä, vaikka eivät niitä samalla tavalla aistikaan kuin ihmisiä. Wendyllä sen sijaan on alusta alkaen aivan erityinen yhteys xenomorph-lajiin, joka tulee esille aika sarjan alusta alkaen.
Sarjan luojana toimii Fargosta ja Legionista tuttu Noah Hawley, ja hän nostaa brändin klassiset elementit uudelle tasolle. Näyttävä visuaalinen kerronta, synkät kauhuhetket ja brutaalit kohtaukset ovat keskeisessä roolissa, mutta Hawley ei unohda teemoja, kuten identiteettiä, tietoisuutta ja vallan väärinkäyttöä.
Erityisen tehokkaasti sarja onnistuu upottamaan katsojan maailmaan valon, varjon ja äänen vuorottelulla. Joissain kohtauksissa hiljaisuus toimii yhtä hyvin kuin veriset kohtaukset. Korkea tuotantobudjetti näkyy realistisessa lavastuksessa, erikoisefekteissä sekä olentojen muodoissa. Mutta ensimmäisten Alien-elokuvien tunnelmaa sarja ei missään vaiheessa yllä.
Kriitikot ovat nostaneet esiin, että sarjassa nähdään muitakin vieraita olentoja kuin perinteiset xenomorphit — mikä paitsi lisää yllätysmomenttia myös laajentaa kauhun repertuaaria. Näin siis periaatteessa, mutta todellisuudessa uudet lajit eivät tuo mitään kauhua, perus sci-fi juttuja. Näyttelijäsuoritukset saavat varauksetonta kiitosta: hahmot onnistuvat välittämään inhimilliset ristiriidat, epävarmuuden ja pelon niin, että scifin ulottuvuudet tuntuvat aidosti merkityksellisiltä. Sarja ei kaadu näyttelijöihin, mutta tuskin löytää puolestapuhujia vanhojen Alien-elokuvien katsojista kovinkaan paljon.
Vahvuuksia ja kipukohtia: kriitikkojen näkemykset
Sarjalla on useita vahvuuksia, mutta ei myöskään virheetöntä otetta. Seuraavassa koottuna keskeiset plussat ja miinukset:
Plussat
- Monikerroksinen tarina, jossa yhdistyy kauhu, scifi ja poliittinen allegoria
- Uudet olennot ja “Outsider”-uhkat rikastuttavat Alien-mytologiaa
- Vahva visuaalinen toteutus ja kauhuelementit, joiden pelkistys toimii suorastaan ahdistavana
- Rohkea painotus identiteettiin ja tietoisuuskysymyksiin
Miinukset
- Joidenkin jaksokohtaisten rytmiongelmien katsotaan hidastavan tarinaa (varsinkin kauden puolivälin tienoilla)
- Kapeampi katselijakunta: perinteiset Alien-fanit saattavat odottaa verisempiä tai “klassisia” kohtaamisia
- Tarinasta ei heti selviä kaikki aukot: osa juonilangan päätöksistä jää avaamatta vielä kauden lopussa
Forbesin arvion mukaan, vaikka sarja on kunnianhimoinen, siinä on selkeitä epäjohdonmukaisuuksia ja riskialttiita valintoja. RadioTimes kehuu uutta tulkintaa ja rohkeutta ”säännönkirjan rikkomisessa”, mutta toteaa, että välillä vauhti vertyy turhan hitaaksi. Osaksi syynä on luonnollisesti TV-sarjamaisuus, missä asioita käsitellään pidempään kuin elokuvissa.
Kausi yksi: loppuratkaisu ja jatkon mahdollisuus
Kausi päättyy jaksoon nimeltä “The Real Monsters”. Loppukohtaus ei tyydy tappelemaan klassisin ratkaisuin; sen sijaan vallan uusi dynamiikka syntyy vaikutusvallassa. Wendy ja Lost Boys -ryhmä kaappaavat tukikohdan, vangitsevat Prodigyn tutkijoita ja ottavat ohjat käsiinsä.
Kilpailevat vallankaappaukset ja uhka Yutani-korporaatin puolelta piilevät juuri horisontissa — näyttäen, ettei rauhaa ole vielä saavutettu. Hawley on kertonut, että hänellä on päätepiste mielessä jatko-osille, mutta kauden pituus ja suunta riippuvat osin vastaanotosta.
Jotkin lähteet ovat epävarmoja jatkosuunnitelmista — toiset sanovat sopimuksia olevan, toiset odottavat Disney+ / FX:n virallista vahvistusta.
Alien: Earth on suuritöinen ja kunnianhimoinen projekti Disney+-palvelussa. Vaikka se ei välttämättä tyydytä kaikkia sarjagenren ystäviä, se onnistuu monessa: se herättää vanhan brändin henkiin, tuo mukaan uusia uhkia ja kysymyksiä, ja tekee sen visuaalisesti vakuuttavasti. Se ei ole täydellinen — kauden keskiosassa on kourallinen hidastuksia — mutta sen vahvuudet tekevät siitä ehdottomasti katsomisen arvoisen.
