Jos ensimmäinen kausi oli kuin piristävä tuulahdus tällaisten tv-sarjojen parissa, niin kovasta odotuksesta huolimatta toiselle kaudelle kävi Rogue Heroes sarjan kanssa kuten niin monelle muullekin – toinen kausi ei yllä lähellekään ensimmäisen kauden tasoa. Lue täältä ensimmäisen Rogue Heroes kauden arvostelu.
Oliko se sitten vain, koska ensimmäinen kausi toi erilainen SAS tarinan esille aivan uudella tavalla, että sen nähtyään ja yli vuoden odottelun jälkeen sarjan toinen kausi ei yllä odotusarvoonsa – sarja siis ei ole huono, vaan se on ihan ok arkiviihdettä niille, jotka tykkäävät sotasarjoista, jotka sijoittuvat toisen maailmansodan aikoihin – mutta toisen kauden tilanne, ja henkilöiden väliset kemiat eivät ole lähelläkään sitä, mitä ne olivat ensimmäisellä kaudella.
Tarina
Rogue Heroes -sarjan toinen kausi jatkaa Britannian erikoisjoukkojen, SAS:n, tarinaa toisen maailmansodan aikana. Ensimmäisen kauden tapahtumien jälkeen siirrytään Pohjois-Afrikan aavikoilta Euroopan taistelukentille, erityisesti Sisiliaan ja Italiaan vuonna 1943. Tämä muutos tuo mukanaan uusia haasteita ja dynamiikkaa sekä hahmojen kehityksessä että juonen kulussa. Samalla joukkojen nimeä yritetään brittien puolesta muuttaa, sillä SAS muistuttaa liikaa komentajasta, joka on kauden kaksi alkaessa sotavankina italialaisessa vankilassa, ja hänen puolestaan SAS:aa tulee vetämään hänen isoveljensä, ja samalla uutta SAS-osastoa aletaan kouluttaa, vanhan porukan edetessä armeijan edessä Italiaa eteenpäin.
SAS:n tehtävänä on toimia brittien ja amerikkalaisten joukkojen keihäänkärkenä Italian valloituksen/vapautuksen kanssa ja kuten Paddy Mayne toteaa, ”joukot ovat vain kourallinen soraa, jota voidaan heittää vastustajan suuntaan”.
Juonen kehitys

Toisen kauden alussa SAS kohtaa mahdollisen lakkauttamisen uhan, mikä pakottaa joukon todistamaan arvonsa uudelleen. Paddy Mayne (Jack O’Connell) ottaa johtajan roolin David Stirlingin (Connor Swindells) jouduttua sotavangiksi. Maynen impulsiivinen luonne ja epäortodoksiset menetelmät joutuvat koetukselle, kun hän kohtaa uuden esimiehensä, Bill Stirlingin (Gwilym Lee), joka on siis Davidin isoveli ja edustaa perinteisempää sotilasjohtajuutta.
Sarja keskittyy SAS:n operaatioihin Sisiliassa ja Italiassa, joissa he suorittavat vaarallisia tehtäviä vihollisen linjojen takana. Nämä tehtävät eivät ainoastaan testaa heidän sotilaallisia taitojaan, vaan myös heidän moraaliaan ja kestävyyttään. Erityisesti Maynen hahmo joutuu pohtimaan sankaruuden ja psykopatian rajoja, mikä tuo syvyyttä hänen hahmoonsa pystymättä kuitenkaan tekemään Maynestä muuta kuin karikatyyrimäisen hahmon.
Toinen kausi syventyy sodan psykologisiin vaikutuksiin sotilaisiin, erityisesti posttraumaattisen stressihäiriön (PTSD) näkökulmasta. Sarja käsittelee myös sankaruuden ja moraalin monimutkaisuutta, kyseenalaistaen perinteiset käsitykset siitä, mitä tarkoittaa olla sankari sodassa.
Näyttelijäsuoritukset
Jack O’Connell onnistuu Paddy Maynen roolissa, tuoden esiin hahmon monimutkaisuuden ja sisäiset ristiriidat. Hänen karismansa ja intensiivisyytensä tekevät Maynesta sekä pelottavan että samaistuttavan hahmon. Gwilym Lee Bill Stirlinginä tarjoaa mielenkiintoisen vastapainon Maynelle, ja heidän välinen kemiansa tuo sarjaan jännitettä ja syvyyttä.
Muut näyttelijät, kuten Theo Barklem-Biggs Reg Seekingsin roolissa, saavat myös enemmän tilaa kehittää hahmojaan. Seekingsin tarinalinja on erityisen koskettava ja tuo esiin sodan inhimilliset kustannukset.
Kriitikot ovat yleisesti ottaen kiittäneet toista kautta sen intensiivisyydestä ja hahmojen kehityksestä. The Guardianin arvostelussa todetaan, että sarja onnistuu tuomaan esiin sodan uhraukset ja miehisen psyyken eri puolet äärimmäisissä olosuhteissa. The Times puolestaan korostaa sarjan energisyyttä ja vertailee sitä klassisiin sotaseikkailuihin, todeten sen tekevän ”Likaisesta tusinasta” nynnyjä – valitettavasti me emme yhdy täysin näihin ylistäviin kommentteihin.
Sarjan toinen kausi jättää agenttihommat vähemmälle, ja samalla osa intensiteetistä myös katoaa – myös varsinaiset taistelukohtaukset ovat suoraansanottuna heikkoja verrattuna ensimmäisen kauden taisteluiden tunnelmaan.
Rogue Heroes -televisiosarja perustuu Ben Macintyren kirjaan ja kuvaa Britannian erikoisjoukkojen, SAS:n, syntyä toisen maailmansodan aikana.
Visuaalinen tyyli ja musiikki
Sarjan visuaalinen ilme on edelleen vaikuttava, ja Euroopan maisemat tuovat uutta ilmettä ensimmäisen kauden aavikkomaisemiin verrattuna. Toimintakohtaukset ovat hyvin toteutettuja ja pitävät katsojan otteessaan. Rock-musiikin käyttö taustalla jatkuu, mikä antaa sarjalle modernin ja energisen tunnelman, vaikka se sijoittuukin toisen maailmansodan aikaan…
Ensimmäisen kauden perusjuoni: Sarjassa kuvataan, kuinka David Stirling, toivuttuaan vakavasta loukkaantumisesta, ehdottaa uuden erikoisyksikön perustamista, joka hyökkäisi vihollisen linjojen taakse Pohjois-Afrikassa vuonna 1941. Tämä vastaa historiallisia tapahtumia, sillä Stirling todella perusti SAS:n kyseisenä vuonna – toimi, mutta toisen kauden Italian taisteluiden kanssa sama ei toimi. Sarjan keskeinen naispuolinen hahmo, agentti Eve Mansour (Sofia Boutella), on fiktiivinen. Hänet on luotu edustamaan naisia, jotka osallistuivat toisen maailmansodan aikana vaarallisiin tehtäviin, vaikka todellisuudessa naisia ei ollut mukana SAS:n operaatioissa Pohjois-Afrikassa – ensimmäisellä kaudella agentit ja vakoojat kuuluivat kuvioihin, mutta toisella kaudella Even läsnäolo on lähinnä kumma.
Mielipiteemme
Rogue Heroes tarjoaa viihdyttävän ja jännittävän kuvauksen SAS:n synnystä, mutta katsojan on hyvä tiedostaa, että kaikki sarjan tapahtumat ja hahmot eivät perustu täysin todellisuuteen. Sarja yhdistää faktaa ja fiktiota luodakseen mukaansatempaavan tarinan, joka kunnioittaa todellisia sankareita, mutta ottaa myös taiteellisia vapauksia draaman nimissä. Ja mikäli olet katsonut aiemmin ensimmäisen kauden, madalla odotuksiasi, sillä toinen kausi ei ole yhtä hyvä.

Jatkolausahdus
Nyt katseltuani koko toisen kauden, olen huomannut, että loppujen lopuksi kausi kakkonenkin oli kokonaisuudessaan ihan katseltava, joskaan ei ykköskauden veroinen, ja jään odottamaan mielenkiinnolla kolmatta kautta kun taistelut etenevät voittaisan Italia-turneen jälkeen Ranskaan.