Italialainen Rosa Elettrica käynnistyy kuin tuttu poliisitrilleri, mutta vaihtaa nopeasti vaihteen vauhdikkaaksi pakomatkaksi halki Italian. Kuusiosainen sarja yhdistää rikosdraamaa, toimintaa, mustaa huumoria ja kahden epätodennäköisen matkakumppanin jatkuvaa sanailua. Lopputulos ei mullista lajityyppiä, mutta se kulkee kevyesti ja pitää otteessaan silloin, kun tarina malttaa luottaa päähenkilöihinsä. Alku saattaa suomalaisittain tuntua hieman erikoiselta – mutta tämä on italialaisten tyyli, mikä tulee esille monissa muissakin arvostelemissamme italialaisissa sarjoissa.
Sarjan nimi viittaa poliisi Rosa Valeraan, joka on saanut paikan todistajansuojeluyksiköstä, mutta ei vielä tunne kuuluvansa sinne. Rosa kärsii epävarmuudesta, suorituspaineista ja mielensä sisällä kaikuvasta arvostelevasta äänestä. Hän ei ole perinteinen televisiopoliisi, joka astuu rikospaikalle takki hulmuten ja ratkaisee tilanteen yhdellä katseella.
Rosa on itseasiassa 30-vuotta täyttänyt nuori nainen, joka ei vielä ole oikein varma omasta itsestään, ja mitä hän aikoisi tehdä isona. Nyt hän on saanut työn poliiista, mutta hänen omat epävarmuutensa ovat monesti ongelma. Katsojalle tämä tulee esille Rosan puhuessa omalle itselleen pienenä tyttönä.
Väärä pari pakenee yhdessä
Rosa saa ensimmäiseksi merkittäväksi tehtäväkseen vartioida nuorta rikollista Daniele Mastroneroa, joka tunnetaan nimellä Cocìss. Camorraan kytkeytynyt pikkupomo on päättänyt ryhtyä oikeuden yhteistyökumppaniksi, vaikka hänen motiivinsa eivät vaikuta erityisen jaloilta. Hän haluaa ennen kaikkea pysyä hengissä.
Tilanne muuttuu nopeasti epäilyttäväksi, sillä Rosa alkaa havaita operaation ympärillä yksityiskohtia, jotka eivät sovi viralliseen selitykseen. Suojelutehtävä näyttää enemmän ansalta kuin yritykseltä kuljettaa tärkeä todistaja turvaan. Rosa tekee ratkaisun, joka siirtää sekä hänet että Cocìssin lain turvalliselta puolelta keskelle takaa-ajoa.
Kaksikon asetelma on sarjan tutuin mutta myös toimivin idea. Rosa edustaa sääntöjä, vastuuta ja tarvetta tehdä oikein, kun taas Cocìss luottaa vaistoonsa, valehtelee sujuvasti ja arvioi jokaista tilannetta oman selviytymisensä kautta. He eivät pidä toisistaan, mutta molemmat ymmärtävät pian tarvitsevansa toista.
Rosa ei ole valmis sankari
Maria Chiara Giannetta rakentaa Rosasta henkilön, jonka rohkeus ei synny pelottomuudesta. Rosa pelkää, epäröi ja tekee virheitä, mutta jatkaa siitä huolimatta eteenpäin. Hahmon kiinnostavuus perustuu juuri ristiriitaan virkavelvollisuuden ja jatkuvan riittämättömyyden tunteen välillä.
Sarja tekee Rosan epävarmuudesta näkyvää myös hänen sisäisen äänensä kautta. Ratkaisu voi aluksi tuntua päälle liimatulta keinolta selittää hahmon ajatuksia katsojalle. Se löytää kuitenkin vähitellen paikkansa ja auttaa erottamaan Rosan lajityypin lukuisista kovapintaisista poliisisankareista.
Rosa ei muutu yhdessä yössä kaikkivoivaksi toimintasankariksi. Hän oppii toimimaan paineessa, mutta kantaa epäilyksensä mukanaan tilanteesta toiseen. Giannettan suorituksessa on samalla keveyttä, joka estää hahmon ongelmia tekemästä sarjasta liian raskasta.
Cocìss tuo tarinaan kitkaa
Francesco Di Napolin esittämä Cocìss on levoton, arvaamaton ja usein rasittava matkakumppani. Hän saattaa puhua lämpimästi yhdessä hetkessä ja yrittää manipuloida Rosaa seuraavassa. Di Napoli löytää hahmosta myös haavoittuvuuden, joka pilkahtaa esiin suuren itsevarmuuden alta.
Sarja ei yritä pestä Cocìssin rikoksia pois pelkällä charmilla. Hän on tehnyt valintoja, joiden seuraukset ulottuvat pitkälle hänen omaa pakomatkaansa laajemmalle. Katsojan ei tarvitse pitää hänestä ymmärtääkseen, miksi Rosa päättää suojella häntä. Coviss on välillä kuin pieni lapsi… vaarallinen sellainen.
Giannettan ja Di Napolin välinen kemia kantaa sarjaa enemmän kuin sen salaliittojuoni. Kaksikon keskustelut ovat parhaimmillaan yhtä aikaa jännittyneitä, huvittavia ja paljastavia. Pienet eleet ja nopeat katseet kertovat luottamuksen muutoksista tehokkaammin kuin tarinan suuret selitykset.
Italia liikkuu mukana
Ohjaaja Davide Marengo käsittelee Rosa Elettricaa rikoskomediana ja tien päällä etenevänä toimintasarjana. Kamera pysyy lähellä päähenkilöitä, mutta ympäristö saa samalla runsaasti tilaa. Napoli, Comacchion kanavat, Meranon seutu ja pohjoisen vuoristomaisemat rakentavat matkalle jatkuvasti vaihtuvan ilmeen.
Kuvauspaikat eivät toimi vain kauniina postikortteina. Kaupunkien betoniset rakenteet lisäävät alun painostavaa tunnelmaa, kun taas avoimemmat maisemat lupaavat hetkellisesti vapautta. Pakomatka näyttää laajenevan, vaikka Rosan ja Cocìssin vaihtoehdot käyvät koko ajan vähiin.
Sarjan elokuvallinen kuvasuhde ja anamorfisilla linsseillä toteutettu ilme tekevät kokonaisuudesta tavallista televisiotuotantoa näyttävämmän. Toimintakohtauksissa liike säilyy selkeänä, eikä vauhtia rakenneta pelkällä levottomalla leikkauksella. Visuaalinen kunnianhimo näkyy erityisesti siirtymissä, joissa maisema kertoo tarinan muuttuvasta vaiheesta ennen kuin henkilöt ehtivät sanoa mitään.
Kevyt sävy erottaa sarjan
Camorra, korruptio ja poliisin sisäiset epäilyt voisivat tehdä tarinasta raskaan rikosdraaman. Rosa Elettrica valitsee kuitenkin ilmavamman suunnan, jossa vaaran rinnalla kulkee jatkuvasti pieni koominen vire. Huumori syntyy ennen kaikkea Rosan ja Cocìssin erilaisista tavoista tulkita maailmaa.
Kevyt sävy palvelee sarjaa, koska kuuden pitkähkön jakson pakomatka tarvitsee vaihtelua. Se myös tekee Rosasta helpommin lähestyttävän henkilön, jonka epävarmuus ei näyttäydy pelkkänä synkkänä taakkana. Sarja osaa nauraa kiusallisille tilanteille vähättelemättä niiden seurauksia.
Tasapaino ei säily kaikkialla yhtä vakaana. Osa rikollisista jää leveiksi tyypeiksi, joiden uhkaavuus vaihtelee kohtauksesta toiseen. Silloin komediallinen liioittelu syö jännitystä juuri ennen kuin tarina yrittää nostaa panoksia.
Juoni valitsee tutun tien
Sarjan keskeinen salaliitto tarjoaa toimivan syyn pitää kaksikko liikkeessä. Epäluottamus kasvaa, sillä Rosa ei tiedä, kuka poliisissa puhuu totta ja kuka yrittää johdattaa heidät ansaan. Cocìss puolestaan tuntee rikollisen maailman, mutta hänen antamiinsa tietoihin ei voi suhtautua täysin varauksetta.
Asetelma synnyttää monta onnistunutta käännettä, vaikka kokeneelle rikossarjojen katsojalle niiden suunta ei aina tule yllätyksenä. Poliisin sisäinen vuoto, rikollisklaanien valtataistelu ja vastentahtoinen liittolaisuus ovat lajityypin vanhoja rakennuspalikoita. Rosa Elettrica ei peitä tuttuuttaan, vaan yrittää tehdä siitä energistä viihdettä.
Keskivaiheilla sarja pysähtyy välillä selittämään yhteyksiä, jotka katsoja on jo ehtinyt päätellä. Sivuhenkilöiden suuri määrä tekee organisaatioiden suhteista ajoittain tarpeettoman mutkikkaita. Tarina löytää kuitenkin aina uudelleen ytimen, kun huomio palaa Rosaan ja Cocìssiin.
Näyttelijät pitävät kokonaisuuden koossa
Elena Lietti tuo varapoliisipäällikkö Antonella Rejaan viileää auktoriteettia ja sopivasti tulkinnanvaraisuutta. Katsoja joutuu arvioimaan hänen motiivejaan yhtä tarkasti kuin Rosa. Federico Toccin esittämä Carlo Morano täydentää poliisipuolta hahmolla, jonka lojaalius joutuu koetukselle.
Francesco Foti, Antonia Truppo ja Pasquale Esposito rakentavat ympärille maailman, jossa jokaisella tiedolla on hinta. Sivuroolit eivät kaikki saa yhtä paljon tilaa, mutta näyttelijät pitävät henkilöiden väliset jännitteet elävinä. Tarinan vaarallisuus syntyy usein siitä, ettei kenenkään aikomuksista voi olla täysin varma.
Sarjan käsikirjoituksesta vastaa Giordana Marin johtama kirjoittajaryhmä, johon kuuluvat myös Fortunata Apicella, Serena Patrignanelli ja Michela Straniero. Tarina pohjautuu vapaasti Giampaolo Simin vuonna 2007 julkaistuun samannimiseen romaaniin. Sovitus siirtää painopistettä toimintavetoiseen nykyhetkeen ja antaa Rosan sukupolvikokemukselle näkyvän roolin.
Rytmi kiihtyy vähitellen
Ensimmäiset jaksot käyttävät aikaa Rosan aseman ja operaation epäilyttävien piirteiden esittelemiseen. Käynnistys ei ole hidas, mutta sarja ei myöskään paljasta heti kaikkia korttejaan. Jännitys kasvaa tehokkaimmin sen jälkeen, kun Rosa joutuu toimimaan ilman organisaationsa tarjoamaa turvaa.
Myöhemmissä jaksoissa toimintaa, paljastuksia ja henkilösuhteiden muutoksia tulee nopeammassa tahdissa. Marengo pitää tilanteet ymmärrettävinä myös silloin, kun useat osapuolet ajavat kaksikkoa takaa. Sarja paranee matkan edetessä, koska päähenkilöiden suhde saa enemmän painoa kuin pakomatkan tekniset yksityiskohdat.
Kuusi jaksoa on tarinalle pääosin sopiva mitta. Kokonaisuus olisi silti hyötynyt muutamien sivujuonteiden tiivistämisestä ja joidenkin selitysten karsimisesta. Noin 50–65 minuutin jaksoissa on ajoittain enemmän tavaraa kuin kevyt on the road -rikossarja tarvitsee.
Näistä sarja muistetaan
Rosa Elettrica onnistuu parhaiten silloin, kun se yhdistää jännityksen ja henkilövetoisen komedian samaan kohtaukseen. Sarjan vahvuudet eivät löydy täysin omaperäisestä rikosjuonesta, vaan tavasta, jolla tuttu rakenne saa italialaisen maiseman ja levottoman päähenkilöparin ympärilleen. Kokonaisuutta voi lähestyä mutkattomana viikonloppusarjana, joka ei vaadi rikosdraamalta jatkuvaa synkkyyttä.
Sarjan tärkeimmät vahvuudet ja heikkoudet voi tiivistää näin:
- Maria Chiara Giannetta tekee Rosasta inhimillisen ja helposti seurattavan päähenkilön.
- Francesco Di Napoli tuo Cocìssiin samanaikaisesti charmia, uhkaa ja haavoittuvuutta.
- Italian halki kulkevat kuvauspaikat antavat pakomatkalle vahvan visuaalisen identiteetin.
- Kevyt huumori erottaa sarjan monista raskaammista mafiadraamoista.
- Salaliittojuoni nojaa ajoittain liian tuttuihin rikossarjojen ratkaisuihin.
- Sivuhenkilöt ja rikollisklaanit jäävät pääkaksikkoa ohuemmiksi.
Sarjaa kannattaa katsoa ennen kaikkea Rosan ja Cocìssin vuoksi. Heidän suhteensa kehittyy epäluulosta pakolliseksi yhteistyöksi ilman, että tarina unohtaa heidän edustavan moraalisesti hyvin erilaisia maailmoja. Sarja ei tarjoa helppoja vastauksia siihen, milloin rikollisen suojeleminen muuttuu oikeuden puolustamiseksi.
Kenelle sarja sopii
Rosa Elettrica sopii katsojalle, joka pitää poliisisarjoista mutta ei kaipaa jokaiselta jaksolta raskasta realismia. Se tarjoaa vauhtia, italialaisia maisemia ja päähenkilöt, joiden välinen kitka tuottaa sekä jännitystä että huumoria. Sarjasta voi nauttia myös ilman erityistä kiinnostusta camorra-aiheisiin tarinoihin.
Täysin uudenlaista rikossarjaa etsivä saattaa pettyä, sillä juonen perusrakenne on rakennettu tutuista aineksista. Vakavaa ja yksityiskohtaista mafiakuvausta odottavalle sarjan keveys voi puolestaan tuntua silotellulta. Viihdyttävää eurooppalaista pakomatkatrilleriä kaipaavalle kokonaisuus tarjoaa kuitenkin paljon katsottavaa.
Sähäkkä mutta tuttu pakomatka
Rosa Elettrica on tyylikäs ja helposti lähestyttävä rikossarja, jonka sähkö syntyy ennen kaikkea kahden pääosan esittäjän yhteistyöstä. Se ei yllä lajityypin terävimpien draamojen tasolle, mutta näyttävä ohjaus, vaihtelevat maisemat ja huumorilla höystetty jännitys pitävät kuusi jaksoa liikkeessä. Suosittelemme sarjaa, mikäli olet italialaisen tv-sarjojen ystävä, muille tämä saattaa välillä olla tuskallista seurattavaa.
Tietolähteet
- Sky Group: sarjan virallinen esittely, tuotantotiedot ja synopsis.
- Sky TG24: tekijät, näyttelijät, kuvauspaikat ja julkaisutiedot.
- MYmovies: sarjan arvostelu sekä tiedot ohjauksesta ja pääroolisuorituksista.
- Corriere della Seran Style: sarjan rakenne, lajityyppi ja romaanitausta.
- JustWatch Suomi: sarjan tämänhetkinen suoratoistopalvelu Suomessa.
