HBO Maxilla ja BBC:llä julkaistu historiallisen draaman suursarja, King & Conqueror, on ollut yksi syksyn odotetuimmista TV-tapauksista. Kahdeksanosainen eeppinen minisarja sukeltaa Englannin historian käännekohtaan, Normannivalloitukseen, keskittyen kahteen ikoniseen, toisiaan vastaan asettuvaan hahmoon: Harold Godwinsoniin ja William, Normandian herttuaan. Näyttävistä taisteluista ja monimutkaisesta hovijuonittelusta huolimatta sarjan vastaanotto on ollut kaikkea muuta kuin yksimielinen – se on herättänyt sekä ihastusta että kiivasta kritiikkiä.
Sarjan ytimessä on vuoden 1066 tapahtumaketju, joka huipentui kuuluisaan Hastingsin taisteluun. Se kertoo viimeisen anglosaksisen kuninkaan, Harold Godwinsonin, noususta ja kaatumisesta sekä siitä, kuinka William Valloittajaksi myöhemmin ristitty normanniherttua onnistui nousemaan Englannin valtaistuimelle. Tapahtumat kuitenkin käynnistyvät paljon aikaisemmin, jo kuningas Edvard Tunnustajan kruunajaisista vuonna 1043. Sarja pyrkii luomaan katsojalle syvällisen kuvan 1000-luvun Euroopan poliittisista paineista ja dynastisista vaatimuksista, jotka pakottivat nämä kaksi miestä – Haroldin ja Williamin – törmäyskurssille.
Tähdet kirkkaimpina historiallisessa myrskyssä
King & Conquerorin vetonaulana toimii sen tunnettu ja vaikuttava näyttelijäkaarti. Kaksi pääosaa on miehitetty karismaattisilla, kansainvälisesti tunnetuilla tähdillä. James Norton (tunnetaan muun muassa sarjoista Happy Valley ja Little Women) astuu Harold Godwinsonin saappaisiin, kuvaten Wessexin jaarli Haroldia miehenä, joka on repaleinen velvollisuuden ja kunnianhimon välillä. Nortonin on kerrottu olleen aktiivisesti mukana projektin kehityksessä peräti kuuden vuoden ajan. Hänen roolinsa on keskeinen, esittäen hahmoa, jota jotkut pitävät sankarillisena ja toiset kohtalokkaan kunnianhimoisena. Harold pyrkii aina omasta mielestään toimimaan perheensä ja Wessexin hyväksi, vaikka hänen läheisensä häntä eri suuntaan pyrkivätkin ohjailemaan – turhaan.
Harold (Harald) kohtaa matkalla vastustusta myös oman perheensä sisällä alusta alkaen, kun hän ottaa vastaan Wessexin jaarlin tittelin ison veljensä nenän edestä – veljen hän lähettää sotilassaattueen kanssa taistelemaan pyhälle maalle, mutta suunnitelma ei toimi, ja Harold joutuu tekemään päätöksen veljensä suhteen, joka on alkanut kerätä omaa sotajoukkoaan Ranskassa. Toisaalla hän lähettää pikkuveljensä ja tämän uuden vaimon Northumbriaan jaarliksi, mutta Tostig veli ei ole valmis, ja kun tämän vaimo kuolee synnytyksessä ja Tostig vajoaa hulluuden rajamaille, on Northumbrian menetys lähellä. Lopulta kaikki ratkaistaan taistelussa, missä Harold kohtaa viikinkikuninkaan, voittaa tämän, mutta kovalla hinnalla.
Haroldin vastinparina, William, Normandian herttuana, nähdään Nikolaj Coster-Waldau (Game of Thronesin Jamie Lannister). Tanskalaissyntyinen Coster-Waldau tuo Williamin rooliin Game of Thrones -veteraanin kokemuksen tuoman vivahteikkuuden, esittäen Williamin miehenä, joka on noussut syrjäytetyn pojan asemasta pelätyksi hallitsijaksi, käyttäen apunaan viekkautta, raakuutta ja puhdasta tahdonvoimaa.
Myös sarjan naishahmot ovat huomionarvoisia. Ne tuovat esiin naisten roolin Normannivalloituksen takana: Clémence Poésy näyttelee Williamin vaimoa, Flanderin Matildaa, joka on poliittisesti taitava, ja jonka neuvoja William arvostaa suuresti. Emily Beecham on puolestaan Edith Joutsenkaula, Haroldin vaimo. Näyttelijäkaartissa nähdään myös Eddie Marsan (Kuningas Edvard Tunnustaja) ja Juliet Stevenson (Lady Emma). Marsanin tulkinta Edvardista uskonnollisena fanaatikkona onkin kerännyt paljon huomiota.
Juonikuviot ja historiallinen tarkkuus – Draama ennen kaikkea
Sarja tarjoaa katsojille kahdeksan jakson mittaisen intensiivisen katsauksen valtapeliin, joka ei säästele tunteita eikä historiallisten faktojen dramatisointia. Juoni kietoutuu tiukasti yhteen poliittisen juonittelun, perhesuhteiden, rakkauden ja petoksen kanssa. 1000-luvun Englanti ja Ranska, Normandia ja Flaamin alue olivat aikalailla erilaisia kuin nykyään.
Tarina alkaa Edvard Tunnustajan kruunajaisista, ja se jatkaa matkaansa Godwineiden perheen karkotukseen, Haroldin vaimon Edithin kaappaukseen sekä Williamin pyrkimyksiin palata Normandiaan Ranskan kuninkaan uhkailujen alta. Tarinan aikana nähdään Haroldin ja Williamin tekevän ensin liittolaisuuden ja myöhemmin kääntyvän toisiaan vastaan, kun Edvard nimeää Williamin perillisekseen. Kaikki huipentuu sarjan kahdessa viimeisessä jaksossa: Haroldin taistelu Norjan kuninkaan Harald Hardradan kanssa ja lopulta kohtalokas kohtaaminen Williamin kanssa Hastingsin taistelussa. Todellisessa historiassa Vilhelmin eli Williamin mukana oli noin 7000 miestä, jotka matkustivat 450 aluksella, jotka Vilhelm oli saanut itselleen murhatessaan Bretagnen herttuan ja nostaessaan tämän pojan Bretagnen valtiaaksi.
Kuitenkin, kuten monissa historiallisissa draamoissa, King & Conqueror on saanut kritiikkiä historiallisesta tarkkuudesta. Osa arvostelijoista on huomauttanut, että sarja ottaa ”vapauksia” historian suhteen, esimerkiksi dramatisoimalla Haroldin ja Williamin suhteen hyvin varhaiseen aikaan, mitä ei ole historiallisesti todistettu. Myös Kuningas Edvard Tunnustajan esittämistapa on herättänyt hämmennystä, sillä hänet esitetään ”äidin poikana”, jota äiti hallitsee, mikä ei vastaa historiallisia kuvauksia. Sarjan luoja Michael Robert Johnson (Sherlock Holmes, 2009) on kuitenkin luonut teoksen, joka on enemmän historiallinen fiktiivinen draama kuin dokumentaarinen esitys.
Kritiikkiä ja teknisiä pulmia
Vaikka sarja on kerännyt kiitosta näyttelijäsuorituksista ja kunnianhimoisesta tuotannosta, se on kohdannut myös suoraa kritiikkiä. Erityisesti katsojat ovat valittaneet teknisistä seikoista, jotka ovat olleet jo pitkään toistuvia ongelmia nykyaikaisessa draamatuotannossa.
- Äänen laatu: Dialogi on usein liian hiljaista tai epäselvää, pakottaen monet katsojat turvautumaan tekstityksiin. Tämä ongelma on ollut esillä jo useissa kansainvälisissä tuotannoissa.
- Kuvan tummuus: Visuaalisesti sarja on tyypillinen ”pimeä” historiallinen draama, jossa monet kohtaukset ovat huonosti valaistuja, mikä vaikeuttaa tapahtumien seuraamista.
- Juonen hitaus: Osa kriitikoista on kokenut sarjan alun olevan raskasta historiallista selitystä, joka hidastaa tarinan etenemistä, vaikka myöhemmät jaksot tarjoavatkin vauhdikkaampaa toimintaa.
- Anakronistinen dialogi: Muutamat katsojat ovat kokeneet dialogin ja hahmojen käytöksen olevan liian ”modernia” 1000-luvun kontekstiin, mikä vähentää immersiota.
Puvustus, lavastus ja aseistus herättävät sekä ihastusta että kritiikkiä. Vaikka sarja pyrkii autenttisuuteen, historiantutkijat ja kriitikot ovat huomauttaneet monista anarkronismeista — kilvet, pukujen leikkaus, jopa hahmojen puhetyyli näyttävät ajoittain enemmän nykydraamalta kuin keskiaikaiselta.
Sarja on kuvattu Islannissa, mikä on antanut sille raa’an ja karun visuaalisen ilmeen, luoden uskottavan puitteen keskiaikaisen Englannin ja Normandian maailmalle. Tuotannossa on pyritty luomaan suuria, vaikuttavia taistelukohtauksia, jotka hyödyntävät satoja avustajia ja hevosia, ottaen inspiraatiota jopa kuuluisasta Bayeux’n kuvakudoksesta.
King & Conqueror: Kaksi miestä, yksi kruunu
King & Conqueror on kiistatta teos, joka onnistuu herättämään henkiin yhden historian merkittävimmistä valtapeleistä. Se on kunnianhimoinen, usein raaka ja täynnä historiallista vetovoimaa – silloinkin, kun se valitsee dramaattisen vapauden historiallisen tarkkuuden sijaan. Jos etsit spektaakkelia, upeita näyttelijäsuorituksia ja sukellusta 1000-luvun verisiin valtataisteluihin, tämä sarja tarjoaa viihdyttävän kahdeksan tunnin matkan.
Sarjan keskeiset hahmot
- James Norton (Harold Godwinson, Wessexin jaarli, myöhemmin kuningas Harold II)
- Nikolaj Coster-Waldau (William, Normandian herttua, myöhemmin William Valloittaja)
- Emily Beecham (Edith Joutsenkaula, Haroldin vaimo)
- Clémence Poésy (Flanderin Matilda, Williamin vaimo)
- Eddie Marsan (Kuningas Edvard Tunnustaja)
- Juliet Stevenson (Lady Emma, Edvardin äiti)
- Luther Ford (Tostig, Haroldin veli)
Arvostelumme
Suosittelemme sarjaa historiallisista elokuvista ja sarjoista pitäville. Kuusi jaksoa ei anna liikaa aikaa syventyä moneen henkilöhahmoon, jotka jäävätkin osittain pintaraapaisuksi, mutta tällä kertaa se on hyväksyttävää. Kyse on kuitenkin kahden miehen välisestä matkasta kohti kohtaloaan.
