Arvostelussa Netflixin minisarja Adolescence

Aina silloin tällöin tulee katseltua häiritseviä tv-sarjoja. Adolescence on yksi tällainen. Se on neljä osainen Netflixiltä nähtävä brittisarja, joka kertoo 13-vuotiaan pojan ja tämän perheen kokemuksista. Jamie Miller on epäiltynä koulukaverinsa murhasta. Perheenjäsenet, koulu, kaverit eikä rikostutkija saa kiinni tapahtuneesta – mikä oli Jamien motiivi tekoonsa?

Sarjan ovat käsikirjoittaneet Jack Thorne sekä Stephen Graham (pääosissa Jamien isänä). Muut näyttelijät: Ashley Walters (etsivä komisario Luke Bascombe), Christine Tremarco (Jamien äiti) sekä Owen Cooper (Jamie). Adolescence on kuvattu yhden otoksen tekniikalla, mikä on saanut kiitosta realistisuudestaan ja teknisestä toteutuksestaan.

Realistinen tarina siitä mitä voi tapahtua

Miksi 13-vuotias poika iskee luokkatoveriaan useita kertoja puukolla tappaen tämän? Miksi hän ei tunnu katuvan, eikä edes hyväksyvänsä että tapettu tyttö olisi kuollut? Adolescence kertoo omalla tavallaan 13-vuotiaan pojan sielunmaisemasta, tämän kommentointi tavasta ja siitä miten ympäristö, vanhemmat, sosiaalinen media ja kaverit voivat vaikuttaa nuoren tekoihin.

Poliisikin joutuu kysymään apua omalta lapseltaan, joka kertoo nuorten omasta tavasta kommunikoida esimerkiksi emojien voimin – se mitä me vanhemmat näemme kirjoitettuna, ei välttämättä ole sama asia, kuin mitä kirjoitettu teksti merkitsee nuorille ja lapsille.

On myös omaa mieltä häiritsevää nähdä, hyvin käsikirjoitettuja ja ohjattuja kohtauksia, kuten Jamien ja tämän psykiatrin väliset hetket, joiden aikana pojan käytös menee laidasta laitaan. Jamie ei kerro isälleenkään totuutta, mutta isän nähtyä videon tapahtumasta, ei ole kysymystäkään siitä, etteikö tekinä olisi Jamie – joka yhä kiistää kaiken.

Tarina vailla loppupistettä

Vaikka sarjan jokainen jakso tuo oman osansa lisää kokonaisuuteen ja itse tapahtuma jää puistattamaan, kokonaisuus jää kuitenkin hieman vajaaksi. Sarja on hyvä ja todella katseltava, mutta se jättää kysymyksiä, kuten miksi sarja on tehty? Se myös antaa varsin yksipuolisen kuvan tapahtumasta ja sen syistä ja seurauksista. Se välillä koskettaa nopeasti toisia henkilöitä, jotka saavat kokea tuskaa tapahtuman vuoksi, mutta suurin osa ajasta liikutaan pojan perheen piirissä, ja pojan keskusteluissa psykiatrin kanssa. Poliisin tutkimukset ovat osa sarjaa, muttei missään mittakaavassa tavanomaisen poliisisarjan tavoin – tämä sarja on erilainen siinäkin mielessä.

Sarja piirtää katsojille kuvan perheen vanhempien painajaisesta, jota naapurusto käyttää omaksi hyväkseen. Kukaan ei mieti perheen tunteita, tai lasta, joka teon teki.

Vaikka tarina on musta ja vailla valoa, suosittelemme sitä katseltavaksi. Jokaisella meillä voi olla tuttu, joka tarvitsee keskustelukaverin, on sitten minkäikäinen tahansa.