Arvostelussa SkyShowTimen Top Gun: Maverick – Tom Cruisen muisteluelokuva

Ajankohtaista Arvostelu Elokuvat SkyShowTime

Alkuperäisestä Top Gun elokuvasta on aikaa yli 30 vuotta ja silloin Tony Scottin ohjaama ja Tom Cruisen ja Kelly McGilliksen sekä Val Kilmerin ja Tom Skerritin tähdittämä elokuva oli monelle näistä pääosan esittäjistä se elokuva, joka nosti heidän arvoaa elokuvamarkinoilla. Valitettavasti tämä jatko-osa vanhaan elokuvaan ei pääse missään vaiheessa samalle intensiteetin tasolle kuin tuo vuoden 1986 elokuva.

Vuonna 1986 maailma oli täysin erilainen kuin nyt 2022, mutta Tom Cruise halusi tehdä tämän elokuvan ja se sitten myös tehtiin. Jostain syystä monet media ovat luetelleet tämän elokuvan yhdeksi vuoden 2022 parhaiksi elokuviksi – me listaamme sen yhdeksi odotetuimmaksi elokuvaksi, joka tarjoilee kyllä viihdettä pariksi tunniksi, mutta liialliset viittaukset vanhaan elokuvaan, Val Kilmerin tuominen amiraaliksi ja Tom Cruiseen liiaksi luottaminen ei pysty nostamaan tätä elokuvaa lähellekään tämän vuoden parhaita elokuvia. Elokuvan juoni ja rakenne voisivat tarjota jotain mielenkiintoista, mutta valitettavasti flashbackit vuoteen 1986 ja monet elokuvan sisäiset viittaukset menneisiin vievät niin paljon aikaa, että tämä Maverick elokuva ei itseasiassa tarjoa jännitystä, romantiikkaa eikä oikeint taistelukohtauksiakaan – vaikka niitä kaikkia on tässä elokuvassa mukana.

Kaikki, jotka ovat nähneet alkuperäisen Top Gunin, muistavat elokuvan musiikin ja ison osan elokuvan sisällöstäkin vielä vuosikymmenten jälkeen ja siihen verrattuna Maverick ei tarjoa yhtään mitään. Puuttumatta siihen, että elokuvassa nähtävät lentokohtaukset ovat hienoja, ne eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan oikeastaan minkäänlaista jännitystä. Ja mitä tulee loppukohtaukseen ja taisteluosioihin… no, katsokaa itse ja todetkaa mitä näette. Ei niissä hirveästi sitä todellista jännitystä valitettavasti ole, vaikkakin lentokoneet ja ilmataistelut ovat mahtavasti toteutettuja.

Elokuva kertoo siis tilanteesta, missä USA:n sotilastiedustelu on löytänyt paikan, joka pitäisi tuhota. Tuhoamiseen tarvitaan tekniikkaa, joka on vanhentunutta, ja opettajaa joka ei ole kaikkien mieleinen – eli kapteeni Pete ”Maverick” Mitchelliä (Tom Cruise). Mitchell palaa siis kouluttajaksi Top Guniin, kouluttamaan tämän päivän parhaita lentäjiä, jotta nämä osaisivat lentää vanhemmalla kalustolla paremmin kuin kukaan toinen aikaisemmin. Maverick on edelleen hävittäjälentäjistä paras, mutta nyt ylivoimainen sankari määrätään opetushommiin. Koulutettavana ovat nuoret valioyksilöt, eli joukko Top Gun -pilotteja.

Jo tässä vaiheessa olisi mahdollista saada elokuvasta paljon enemmän irti, mutta koulutuksessa olevista lentäjistä ei sen hirveämmin tai syvemmin tehdä mitään, vaan pääpaino on kouluttaja Mitchelissä ja tämän palaamisessa Top Guniin. Lentäjäryhmän sisäiset roolit ja vastakkaisasettelut kerrotaan sivulauseessa… ja Mitchelin entisen tutkaparin Nick ”Goose” Bradshawin poika on nyt mukana näissä koulutettavissa, eikä Bradley ”Rooster” Bradshaw (Miles Teller) omaa kovinkaan hyviä ajatuksia kouluttajaansa kohtaan, jota hän pitää syyllisenä sekä oman isänsä kuolemaan, että oman uransa etenemisen hidastamiseen. Lentäjä ryhmän paras lentäjä Jake Seresin (Glen Powell) on kuin Iceman aikoinaan, mutta henkilökuvaus jää varsin olemattomaksi elokuvassa…. ja Mitchellin vanha heila Penny Benjamin (Jennifer Connelly) omistaa nyt tukikohdan baarin ja vanhat tunteet nousevat pintaan… jopa vanha kunnon Kelly McGillis piipahtaa elokuvassa, ilman todellista roolia, vähän kuin Val Kilmerkin. Amiraalipomo Chester Cain (Ed Harris) on mukana alussa kertomassa droonien tulevaisuudesta ja hävittäjien roolin vähentymisestä armeijassa, mutta tästä ei tule sen isompaa roolia elokuvassa, eikä sillä itseasiassa ollut edes minkäänlaista merkitystä, saatiinpahan vain vanhalle näyttelijälle kohta elokuvaan.

Cruisen pakonomainen tahto tehdä hengenvaarallisia stuntteja lähti lapasesta jo vuosia sitten. Julmetun komeat kohtaukset kipuavat kunnon sfääreihin, kun tiedossa on se, että F18-hävittäjän puikoissa istuu itse Cruise. Kekseliäitä kuvakulmia ja hurjaa kieputusta on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Elokuvaa varta vasten kehitettyjen kameroiden avustuksella on saatu taltioitua jotain ennennäkemätöntä. Koulutettavien pilottien rooleissa esiintyvien nuorukaisten ei edes tarvitse näytellä hävittäjäkohtauksissa. Heidän reaktionsa lienevät pitkälti aitoja, koska Cruise laittoi myös kollegansa hävittäjien kyytiin.

Itse elokuvasta

Top Gun: Maverick houkuttelee katsojia nostalgialla. Teknisen toteutuksensa puolesta elokuva on kuitenkin täysin tätä päivää, aivan kuin kovempia piristeitä vetänyt versio ensimmäisestä osasta. On jokseenkin erikoista lukea monista arvosteluista, kuinka henkeäsalpaavan hieno elokuva oli, ja kuinka nuorien näyttelijöiden tekemät roolisuoritukset olivat toinen toisiaan parempia – kun todellisuudessa näille nuorille näyttelijöille ei annettu hirveästi sitä tilaa itse elokuvassa, mahdollisuuksia olisi kyllä ollut – mutta Tom Cruise piti huolen, että hän oli kaikessa etualalla. Ehren KrugerinEric Waren Singerin ja Christopher McQuarrien käsikirjoituksesta olisi voinut hyvin löytyä tilaa hahmojen kehitykselle, mutta sitä ei käytetty.

Elokuva on siis ihan ok toimintaelokuva, mutta se ei missään vaiheessa yllä alkuperäisen tasolle. Se tarjoaa näyttäviä lentonäytöksiä, mutta sisältä se ei oikeastaan mitään muuta tarjoakaan, joten katselemisen arvoinen elokuva on, mutta ei yllä missään kategoriassa kovinkaan korkealle. Tämä elokuva, jos mikä, nousi katsojalistojen ykköseksi vain ja ainoastaan alkuperäisen Top Gunin siivillä.

Tagged

Vastaa