City of Blood tekee Berliinistä verenhimoisen helvetin – Disney+ yllättää synkällä vampyyridystopialla

City of Blood vie katsojan Berliiniin, jossa tavallinen kuuma kesä kuulostaa jo lähes nostalgiselta ajatukselta. Ilmastonmuutos on muuttanut Euroopan elinolosuhteita rajusti, lämpötila kipuaa yli 40 asteeseen ja viimeisen suuren pandemian jäljet näkyvät edelleen ihmisten arjessa. Talous on kuralla, rikollisuus kukoistaa ja ihmisen verestä on tullut hyödyke, jolla on aivan kirjaimellisesti oma hintansa.

Disney+ 16. syyskuuta 2026 julkaistu saksalainen City of Blood ei kuitenkaan tyydy olemaan pelkkä ilmastodystopia. Sarja lisää samaan kattilaan vampyyrit, järjestäytyneen rikollisuuden, yhteiskuntaluokat, perhedraaman ja valtataistelun. Lopputulos on paikoin sekava, mutta samalla niin omituinen ja visuaalisesti vahva, ettei sitä ole helppo jättää kesken.

Tämä sisältö on estetty, koska se vaatii markkinointievästeitä.

Hyväksy markkinointievästeet

Berliini kiehuu

City of Blood rakentaa tulevaisuuden Berliinin, joka näyttää yhtä aikaa vieraalta ja yllättävän tutulta. Spree on kuivunut, pöly peittää katuja ja suuri osa ihmisistä yrittää selviytyä olosuhteissa, joissa tavallinen elämä on muuttunut jatkuvaksi taisteluksi. Kaupungin varakkaimmilla asukkailla tätä ongelmaa ei tietenkään ole.

Kaupungin keskelle rakennettu valtava ilmastoitu kupoli tarjoaa rikkaille vihreyttä, viileyttä ja turvallisuutta. Kuvun ulkopuolella ihmiset kärsivät kuumuudesta, köyhyydestä ja kasvavasta rikollisuudesta, joten jako kahteen eri maailmaan näkyy hyvin konkreettisesti. City of Blood tekee tästä vastakkainasettelusta yhden sarjan vahvimmista visuaalisista elementeistä.

Asetelma muistuttaa joiltakin osin Disney+ toista dystooppista menestyssarjaa, josta kirjoitimme aiemmin Paradise kausi 2 -arvostelussa. City of Blood vaihtaa maanalaisen bunkkerin ilmastoituun kupoliin, mutta molemmissa sarjoissa turvallisuudesta tulee ylellisyystuote, jota kaikille ei riitä.

Veri käy valuutasta

City of Blood löytää kiinnostavimman ideansa ihmisverestä. Tavalliset ihmiset voivat myydä vertaan saadakseen rahaa, ja veren ympärille on syntynyt laittomia markkinoita samalla tavalla kuin minkä tahansa arvokkaan tavaran ympärille. Köyhälle ihmiselle oma keho saattaa olla lopulta ainoa jäljellä oleva omaisuus.

Kaikki kerätty veri ei kuitenkaan päädy sairaaloihin tai tavalliseen lääketieteelliseen käyttöön. Osa kulkeutuu valtavaan varastoon, jonka todelliset asiakkaat muuttavat koko tarinan suunnan. Berliinissä elää vampyyreitä, ja he ovat rakentaneet ympärilleen paljon kehittyneemmän järjestelmän kuin joukko pimeillä kujilla vaanivia verenimijöitä.

Vampyyrit muodostavat City of Bloodissa oman taloudellisen ja yhteiskunnallisen valtakeskittymänsä. Veri on heille ruokaa, mutta samalla se on kauppatavaraa, vallan väline ja tapa käyttää ihmisiä resurssina. Sarja onnistuu tekemään vanhasta vampyyrimyytistä yllättävän modernin juuri tämän ajatuksen kautta.

Vampyyrit astuvat aurinkoon

Sarjan ehkä paras yksittäinen keksintö liittyy Berliinin ilmastokupoliin. Rakennelma ei tarjoa pelkästään miellyttäviä elinoloja varakkaalle väestölle, vaan sen teknologia auttaa myös vampyyreitä liikkumaan ympäristössä tavalla, joka olisi normaalissa päivänvalossa mahdotonta. Vampyyrit ovatkin olleet mukana tukemassa järjestelmää aivan omista syistään.

Uusia vastaavia kupoleita suunnitellaan muualle maailmaan. Virallisesti ne tarjoavat turvallisen elinympäristön rikkaille, vaikutusvaltaisille ja muille maksukykyisille ihmisille, mutta samalla ne voivat avata vampyyreille aivan uuden maailman. City of Blood löytää tästä herkullisen lähtökohdan: hirviöiden ei enää tarvitse piiloutua yhteiskunnalta, jos ne pystyvät rakentamaan yhteiskunnan omien tarpeidensa ympärille.

Vampyyrien käsittely tuo sarjan lähelle myös Nettiruudussa aiemmin arvioitua The Beauty -sarjaa. Molemmat Disney+ -sarjat käyttävät kehoa kauhun välineenä, mutta City of Blood siirtää huomion täydellisyydestä elämän kaikkein konkreettisimpaan raaka-aineeseen eli vereen.

Sisarukset kaiken keskellä

Tarina ei pysyisi koossa pelkillä vampyyreillä ja kuivuneella Berliinillä. City of Blood nostaa keskelle Bea Hoffmannin ja Phoebe Kayan, jotka erotettiin toisistaan lapsina pandemian jälkeisen kaaoksen yhteydessä. Heidän elämänsä ovat tämän jälkeen kulkeneet täysin eri suuntiin.

Lea Drindan esittämä Bea kärsii kroonisesta sairaudesta ja on kasvanut huomattavasti suojatummassa ympäristössä adoptioperheensä kanssa. Soma Pysallin esittämä Phoebe on puolestaan joutunut rakentamaan elämänsä Berliinin kovemmalla puolella ja tuntee kaupungin laittomat markkinat aivan eri tavalla. Sisarusten jälleennäkeminen tuo valtavan maailmanlopun keskelle tarinan, johon on huomattavasti helpompi tarttua tunnetasolla.

Drinda ja Pysall kantavat sarjaa hyvin, eikä heidän suhdettaan rakenneta liian nopeasti valmiiksi. Vanha katkeruus, erilaiset kokemukset ja yhteinen menneisyys pysyvät mukana samalla, kun ympärillä alkaa paljastua yhä suurempia asioita. City of Blood toimii parhaimmillaan juuri silloin, kun maailman kohtalo saa hetkeksi väistyä kahden sisaren ongelmien tieltä.

Lars Eidinger varastaa tilaa

City of Bloodissa riittää nimekkäitä saksalaisia näyttelijöitä, mutta Lars Eidinger ymmärtää selvästi millaisessa sarjassa hän esiintyy. Hänen Zeno Gennardinsa on värikäs, vaarallinen ja paikoin tarkoituksellisen yliampuva vampyyri, joka tuo muuten pölyiseen ja ruskeansävyiseen maailmaan aivan oman energiansa. Hahmo pystyy olemaan samaan aikaan huvittava ja hyvin epämiellyttävä.

Franz Hartwigin Johan Moderson edustaa vampyyrimaailman toisenlaista puolta, ja Jenny Schilyn Szen tuo mukaan lisää kylmyyttä. Jördis Triebel rakentaa Laura Hoffmannista tärkeän yhteyden Bean henkilökohtaisen elämän ja kaupungin valtapiirien välille. David Schütterin Oliver Lawal puolestaan liittyy kaupungin tulevaisuudesta käytävään kamppailuun aivan eri suunnasta.

Näyttelijäjoukko on suuri, eikä sarja pysty antamaan kaikille yhtä paljon tilaa. Kahdeksan jakson mittainen tarina haluaa välillä kertoa samanaikaisesti sisaruksista, vampyyreistä, rikollisista, vallasta, ilmastokatastrofista ja kupolien rakentamisesta. Kiinnostavia hahmoja jää siksi ajoittain odottamaan omaa hetkeään.

Näyttelijät ja roolit

City of Bloodin keskeisessä näyttelijäkaartissa nähdään:

• Lea Drinda – Bea Hoffmann, kroonisesti sairas nuori nainen ja Phoeben sisar
• Soma Pysall – Phoebe Kaya, Bean vanhempi sisar ja Berliinin katujen selviytyjä
• Franz Hartwig – Johan Moderson, vampyyrien maailmaan kuuluva vaikutusvaltainen hahmo
• David Schütter – Oliver Lawal, Berliinin valtataisteluun nouseva poliittinen haastaja
• Mouataz Alshaltouh – Yassin
• Jördis Triebel – Laura Hoffmann, Bean adoptioäiti
• Jenny Schily – Szen, keskeinen vampyyrihahmo
• Lars Eidinger – Zeno Gennardi, veren ympärillä pyörivään alamaailmaan kytkeytyvä vampyyri
• Melika Foroutan – Farah Lawal
• Dagmar Manzel – Hilda Klein
• Ulrich Brandhoff – Carl Hoffmann
• Jan Georg Schütte – Pit Zocha

Kahdeksan jaksoa riittää

City of Blood koostuu kahdeksasta jaksosta, joiden pituudet asettuvat pääosin noin 45–60 minuutin välille. Kokonaisuudelle kertyy katsottavaa hieman yli seitsemän tuntia, joten kyse ei ole aivan yhden tavallisen illan pikamaratonista. Disney+ julkaisi koko kahdeksanosaisen kokonaisuuden syyskuussa 2026.

Sarjan mitta toimii enimmäkseen hyvin. Ensimmäiset jaksot käyttävät aikaa maailman rakentamiseen, minkä jälkeen vampyyrien todellinen asema alkaa nousta selvemmin esille ja sisarusten tarina kietoutuu suurempiin kuvioihin. Loppupuolella tapahtumia tulee jo niin paljon, että muutamalle ajatukselle olisi tehnyt hyvää antaa enemmän tilaa.

City of Blood muistuttaa tässä suhteessa Disney+ Furious-rikostrilleriä, joka rakentaa oman tarinansa saman kahdeksan jakson mitan sisälle. Molemmat osoittavat samalla, että Disney+ Hulu-puolelta tulee nykyään varsin kaukana perinteisestä Disney-mielikuvasta olevia aikuisten sarjoja.

Kaikki ei osu

City of Bloodin suurin vahvuus on samalla sen suurin ongelma. Sarjalla on valtavasti ideoita, ja tekijät haluavat mahduttaa lähes kaikki niistä samaan tarinaan. Ilmastokatastrofi yksin riittäisi sarjan perustaksi, mutta mukaan tulevat vielä pandemia, köyhyys, järjestäytynyt rikollisuus, verikauppa, vampyyrit, yhteiskuntaluokat, sisarussuhde ja suuren mittakaavan valtapeli.

Kokonaisuus ei aina hengitä tarpeeksi. Jotkin käänteet saavat hyvin aikaa kehittyä, kun taas toiset tulevat vastaan niin nopeasti, että ne tuntuvat melkein uuden sarjan alulta. Katsoja saa ajoittain tunteen, että City of Bloodista olisi voinut tehdä kaksi eri sarjaa.

Visuaalinen maailma paikkaa paljon näistä ongelmista. Kuumuudessa kärventyvä Berliini, tyhjentyneet vesistöt, pölyiset kadut ja kuvun sisällä jatkuva vihreä keinotekoinen paratiisi muodostavat tunnistettavan kokonaisuuden. Sarja näyttää suurelta ja kalliilta tavalla, jota eurooppalaisissa genre-tuotannoissa ei edelleenkään näe jatkuvasti.

Berlinoir muuttui televisiossa

City of Blood perustuu Reinhard Kleistin ja Tobias O. Meißnerin Berlinoir-sarjakuviin, mutta televisiosarja ei yritä siirtää alkuperäisteosta ruudulle sellaisenaan. Tekijät Philipp Kadelbach ja Elena Lyubarskaya ovat tuoneet tarinan lähitulevaisuuden ilmastokriisiin ja rakentaneet sen ympärille uuden yhteiskunnallisen asetelman. Philipp Kadelbach ohjaa sarjan kaikki kahdeksan jaksoa.

Daniel Brühl toimii yhtenä vastaavista tuottajista, ja tuotannon takana on Amusement Park Film yhdessä Disney+ kanssa. Sarjan mittakaava näkyy lavastuksessa, kuvissa ja siinä, kuinka kunnianhimoisesti tulevaisuuden Berliiniä rakennetaan. City of Blood näyttää enemmän elokuvamaiselta dystopialta kuin nopeasti rakennetulta suoratoistosarjalta.

Jatkuuko City of Blood?

Disney+ tai Hulu ei ole 17. syyskuuta 2026 mennessä ilmoittanut City of Bloodin toisesta kaudesta. Useat sarjaa koskevat lähteet kuvailevat tuotantoa nimenomaan minisarjaksi tai limited series -kokonaisuudeksi, joten ensimmäistä kahdeksan jakson kautta kannattaa tällä hetkellä pitää itsenäisenä kokonaisuutena. Tarinan maailmassa olisi silti runsaasti mahdollisuuksia jatkolle, jos tekijät ja Disney päättäisivät myöhemmin palata siihen.

Sarjan tuore julkaisu tarkoittaa myös sitä, ettei jatkoa koskevista verkkohuhuista kannata vielä tehdä suuria päätelmiä. Disney+ julkaisi sarjan vasta 16. syyskuuta, joten mahdollinen päätös jatkosta olisi tässä vaiheessa hyvin aikainen. Vahvistettua toisen kauden tuotantoa, julkaisupäivää tai palaavaa näyttelijäkaartia ei tällä hetkellä ole.

City of Blood onnistuu lopulta siinä tärkeimmässä eli rakentamaan oman maailman, jonka tunnistaa jo muutaman kohtauksen perusteella. Sarja ei ole täysin tasainen ja se yrittää välillä käsitellä liikaa asioita kerralla, mutta vampyyrien, ilmastokatastrofin ja Berliinin yhdistelmä toimii paljon paremmin kuin lähtökohdan perusteella voisi odottaa. Arvosana: 3/5. Onko sarja sitten suositeltavien tv-sarjojen listalla? Ei välttämättä. Se ei ole kovinkaan kauhu kategoriaan sopiva, se ei ole poliisisarja, se ei ole varsinaisesti seikkailuakaan, ihan arkikatseltavaksi keskivertoa mielenkiintoisempana ok.

Lähteet

Disney+ virallinen City of Blood -sivu ja sarjan perustiedot ; The Walt Disney Company Nordicin Suomen julkaisutiedote, ensi-ilta ja näyttelijäkaarti ; Disney+ virallinen City of Blood -esittely, kahdeksan jaksoa ja tekijät ; Disney UK Press, tuotanto ja Daniel Brühlin executive producer -rooli ; epd Filmin arvio, Berlinoir-tausta ja ilmastokuvun merkitys ; Crew United ja IMDb, näyttelijät sekä roolit ; jaksojen kestot ja kahdeksanosaisen kokonaisuuden pituus ; TV Insider, tuotannon minisarjaluokitus