Amazon Prime Videon kautta katsottavissa oleva Hijackin toinen kausi jatkaa siitä, mihin ensimmäinen jätti katsojat hengästyneinä, mutta tällä kertaa panokset siirtyvät lentokoneesta Berliinin metroon. Sarjan päähenkilö Sam Nelson(Idris Elba) joutuu jälleen keskelle hengenvaarallista tilannetta, ja tapahtumat etenevät tutun hermostuttavassa aikaraamissa. Uusi ympäristö tuo mukanaan tuoreita mahdollisuuksia, mutta samalla se nostaa esiin kysymyksen siitä, toimiiko sama kaava enää toistamiseen.
Samalla myös uuden kauden alku tuo isohkon kysymyksen, onko tämä toinen kausi tehty vain Idris Elban palkanmaksamiseksi, jokin ei tunnu oikein osuvan kohdalleen käsikirjoituksessa…
Uusi ympäristö, sama kaava
Toinen kausi vie tapahtumat maan alle, kun Sam Nelson ajautuu panttivankitilanteeseen Berliinin U-Bahnissa. Sarjan lähtökohta muistuttaa vahvasti ensimmäistä kautta, jossa lentokoneen kaappaus toimi keskeisenä jännityksen lähteenä. Nyt liikutaan junassa, mutta rakenne on pitkälti sama: rajattu tila, kasvava uhka ja jatkuva paine ratkaista tilanne nopeasti.
Tarinassa Sam ei ole pelkästään tilanteen uhri, vaan tällä kertaa hänen roolinsa on monimutkaisempi ja henkilökohtaisempi. Taustalla vaikuttavat menetykset ja henkilökohtaiset motiivit, jotka ohjaavat hänen toimintaansa. Tämä tuo hahmoon lisää syvyyttä, mutta samalla tekee juonesta raskaamman kuin ensimmäisellä kaudella.
Idris Elba kantaa edelleen
Sarjan suurin vahvuus on edelleen Idris Elban karisma. Hän onnistuu pitämään katsojan otteessaan, vaikka juoni välillä horjuu. Kritiikit ovat yksimielisiä siitä, että ilman Elban vahvaa läsnäoloa sarja ei toimisi samalla tavalla.
Hahmo Sam Nelson on edelleen eräänlainen epätodennäköinen sankari, joka käyttää neuvottelutaitojaan ratkaistakseen äärimmäisiä tilanteita. Tämä tekee sarjasta kiinnostavan, mutta samalla myös hieman epäuskottavan. Toisella kaudella tämä epäuskottavuus korostuu, kun sama henkilö joutuu jälleen lähes identtiseen kriisiin.
Jännitys toimii – mutta ei yhtä terävästi
Toinen kausi onnistuu luomaan intensiivisiä hetkiä, joissa jännitys on käsinkosketeltavaa. Ahtaat tilat, aikapaine ja jatkuva epävarmuus pitävät katsojan otteessaan. Sarja on edelleen helposti binge-watchattava, ja se tarjoaa viihdyttävän kokemuksen erityisesti toimintatrillerien ystäville.
Silti monet kriitikot ovat huomauttaneet, että jännityksen teho ei ole yhtä vahva kuin ensimmäisellä kaudella. Tarina tuntuu paikoin ennalta-arvattavalta, ja juonenkäänteet seuraavat tuttua kaavaa. Sarjan tarina ei myöskään ole tarpeeksi vahva, liittynee väkisintehtyihin liitoksiin ykköskauteen.. monesta kohdasta tulee mieleen, onko käsikirjoitus tehty kiireellä?
Esimerkiksi tapahtumat ratavalvonnassa herättävät välillä kysymysmerkkejä, jos niin paljon annetaan tilaa Klaralle (Lisa Vicari), joka on ensimmäistä kertaa yövuorossa, niin hänen kohdalleen ei tehdä yhtäkään virhettä, ja hän hoitaa kaiken ilman ilmeenkään värähtämistä – tavallaan.. jotenkin tämäkään kohta ei oikein osu.
Kritiikki kohdistuu tarinaan
Sarjan suurin ongelma liittyy käsikirjoitukseen. Useat arviot korostavat, että tarina ei yllä ensimmäisen kauden tasolle. Juoni tuntuu paikoin venytetyltä, ja osa tapahtumista menettää uskottavuutensa.
Erityisesti toistuva asetelma – sama mies jälleen uudessa kaappauksessa – herättää kysymyksiä. Vaikka ympäristö vaihtuu, perusidea pysyy samana. Tämä tekee toisesta kaudesta vähemmän omaperäisen.
Tummempi sävy muuttaa tunnelmaa
Toinen kausi on selvästi synkempi kuin ensimmäinen. Hahmojen henkilökohtaiset tragediat ja moraaliset valinnat tuovat sarjaan lisää painoa. Tämä tekee tarinasta vakavamman, mutta samalla se vie osan kevyemmästä viihdearvosta, joka teki ensimmäisestä kaudesta niin koukuttavan.
Tunnelman muutos ei ole välttämättä huono asia, mutta se jakaa mielipiteitä. Osa katsojista arvostaa syvempää draamaa, kun taas toiset kaipaavat ensimmäisen kauden suoraviivaisempaa jännitystä.
Entä Samin ex-vaimon mökkireissu? Miksi? Se jää hieman avoimeksi. Marsha (Christine Adams) esittää osaansa, mutta koko tämä osa tarinasta jää hieman valjuksi, vaikkakin se saa useamman henkilön osakseen.
Kokonaisuus jää ristiriitaiseksi
Toinen kausi on teknisesti toimiva ja viihdyttävä, mutta se ei onnistu täysin uudistumaan. Se tarjoaa tuttuja elementtejä, jotka toimivat edelleen, mutta eivät enää yllätä. Katsojakokemus riippuu pitkälti siitä, kuinka paljon arvostaa sarjan tuttua kaavaa.
Arviot ovatkin pääosin keskitasoa parempia, mutta eivät ylistäviä. Rotten Tomatoes -arvosana asettuu noin 70 prosentin tuntumaan, mikä kuvastaa hyvin sarjan asemaa: viihdyttävä, mutta ei erinomainen.
Kenelle Hijack kausi 2 sopii?
Sarja sopii erityisesti niille, jotka pitivät ensimmäisestä kaudesta ja kaipaavat lisää samanlaista jännitystä. Se tarjoaa edelleen intensiivisiä hetkiä ja vahvan pääroolisuorituksen.
Toisaalta uutta etsiville katsojille kausi voi tuntua turhan tutulta. Sarja ei ota suuria riskejä, eikä se pyri rikkomaan omaa kaavaansa.
Plussat ja miinukset
- Vahva pääroolisuoritus Idris Elbalta
- Jännittävä ja helposti katsottava kokonaisuus
- Uusi ympäristö tuo vaihtelua
- Tarina paikoin ennalta-arvattava
- Juoni kärsii uskottavuusongelmista
- Ei yllä ensimmäisen kauden tasolle
Yhteenveto
Hijackin toinen kausi on viihdyttävä, mutta epätasainen jatko-osa, joka nojaa vahvasti tuttuun kaavaan ja pääosan karismaan. Sarja onnistuu pitämään katsojan otteessaan, mutta ei enää yllätä samalla tavalla kuin ensimmäinen kausi. Lopputulos on kelpo trilleri, joka tarjoaa jännitystä, mutta jättää myös toivomaan rohkeampaa uudistumista. Alku vain pitää niellä ja uskoa, että kyllä tästä vielä katseltava tulee – ei siis nouse missään vaiheessa ensimmäisen kauden tasolle, mikä on aika tavanomaista jatko-osille.
