Pauliina Vanhatalo, Toinen elämä, Muistiinpanoja, Kustantamo S@S, Helsinki 2018
”Mikä kiinnostaa lukijoita?” kysytään listassa, jonka olen poiminut vuosia sitten kirjoittamisen oppaasta. ”Syntymä, kuolema. Uusi, vanha. Ensimmäinen, viimeinen. Konflikti, tuho, kasvu, muutos, eksotiikka, lähtö, paluu, ihme, raha, seksi, valta, paljastus, liitto, salaisuus. Tavallinen tekee epätavallista. Epätavallinen tekee tavallista.” Minä olen tavallinen ja teen tavallista, mikä tarkoittaa, ettei se ole kiinnostavaa. Mikä tarkoittaa, ettei siitä voi kirjoittaa.
Pauliina Vanhatalo on julkaissut useita romaaneja ja yhden omaelämäkerrallisen teoksen, jossa hän kertoi masennuksestaan. Kirjassa Toinen elämä Vanhatalo pohtii kiinnostavasti kerronnallisuuden voimaa ihmisen elämässä.
Nuori ihminen rakentaa elämäänsä ja samalla tarinaa itsestään. On löydettävä vastauksia tärkeisiin kysymyksiin: kuka minä olen, mitä tahdon, mihin kuulun? Suurista elämänvalinnoista rakentuvat kertomuksen koukuttavat käänteet. Kunnes jonain päivänä huomaa, että ratkaisut on tehty. Punainen lanka katkeaa. Sen pituinen se, niinkö?
Tarinan päätyttyä alkaa toinen elämä. Rohkealle päättäväisyydelle, impulsiivisuudelle ja haaveilulle ei ehkä ole enää tilaa. Mistä aikuinen voi vielä unelmoida? Kuinka löytää olemassaololle suunta arjen rutiinien keskellä? Saako keski-ikäisestä ja keskiluokkaisesta perheenäidistä kiinnostavan päähenkilön? Onko myöhäistä oppia elämään ilman juonta?
Pauliina Vanhatalo havainnoi ja kuvaa avoimesti ja tarkkanäköisesti vakiintuneen aikuisuuden ja arjen mukanaan tuomia haasteita, iloja ja suruja.
Vanhatalo pohtii tuulta ja myrskyä sekä niiden vaikutuksia. Luonnollinen vanheneminen saa myös osansa. Kiinnostavuus on myös pohdinnan alla. On olemassa tyttönaisia, tyttötyttöjä ja rouvanaisia. On kedrronnallisuutta ja valmista elämää. Kirjallisuuspiirissä keskustellaan juonista.
On olemassa miljöitä ja väistötiloja. Työllä itsenä elättäminen kohtaa ongelmia, mm. raha-asioiden hoidossa. Onko olemassa täydellisiä miehiä? Kaikki on taivaallista tai mikään ei ole! Vapaus on olennaista tai mikään ei ole tarpeellista. Vakaa elanto ja etuoikeutettu asema, ovat ne tavoiteltavia pyrkimyksiä?
Onko aikuisuus sitä, kun voi olla sellainen kuin on? Pysyvyys, itseluottamus, vakaus, epäriippuvaisuus! Onko olemassa vakiintunutta aikuisuutta? Voidaan unelmoida, esim. mindfulnessin (läsnäolo) kautta.
UNTO VASKUU
