Lanterns-arvostelu: Green Lantern laskeutuu maan pinnalle

HBO Maxin Lanterns tekee Green Lanternista jotakin aivan muuta kuin värikkään avaruussankarin, joka lentelee galaksista toiseen vihreä sormus kädessään. Sarja pudottaa supersankarit maan pinnalle, antaa heidän likaantua ja rakentaa ympärille rikosmysteerin, jossa ihmiset ovat vähintään yhtä kiinnostavia kuin kosmiset voimat. Ratkaisu muistuttaa hieman sitä tunnetta, jonka Supergirl-arvostelumme jätti, sillä myös siinä DC-universumia lähestyttiin hieman tavallisuudesta poikkeavasta suunnasta.

Lanterns menee kuitenkin vielä pidemmälle. Kyle Chandlerin Hal Jordan näyttää välillä enemmän väsyneeltä rikostutkijalta kuin planeettaa suojelevalta supersankarilta, ja juuri siinä piilee sarjan kiinnostavin ajatus. Green Lantern voi pelastaa maailman, mutta maan pinnalla hänen pitää silti osata puhua ihmisille, tehdä virheitä ja selvittää, kuka puhuu totta.

Sankari ilman kiillotusta

Kyle Chandler näyttelee Hal Jordania, kokenutta Green Lanternia, joka on nähnyt hieman enemmän kuin ehkä haluaisi. Hän ei astu ruutuun kiiltävänä supersankarina eikä edes erityisen innokkaana esikuvana, vaan enemmän miehenä, jolla sattuu olemaan valtavasti vastuuta ja melko erikoiset työvälineet. Chandler tekee hahmosta maanläheisen tavalla, joka sopii Lanternsin muutenkin hillittyyn maailmaan.

Hal Jordanilla tuntuu lisäksi olevan lähes huvittavan hyvä vaisto sen suhteen, milloin ja missä jotakin on tapahtumassa. Sarja ei tarvitse joka hetkeen suurta vihreää valoshow’ta, sillä Jordan osaa olla oikeassa paikassa juuri ennen kuin tilanne lähtee väärään suuntaan. Katsojan näkökulmasta tämä tekee hänestä samaan aikaan kiinnostavan ja hieman arvaamattoman.

Aaron Pierren John Stewart tuo tarinaan aivan toisenlaisen energian. Stewart on tulokas, jota Jordan joutuu kouluttamaan tehtävään, jonka tämä tietää jonain päivänä siirtyvän eteenpäin seuraavalle Green Lanternille. Mestarin ja oppilaan asetelma kuulostaa tutulta, mutta Lanterns ei tee siitä erityisen siistiä tai sovinnaista.

John Stewart kasvaa tehtävään

Aaron Pierre sopii John Stewartiksi erittäin hyvin, koska hän ei yritä rakentaa hahmosta valmista supersankaria ensimmäisestä kohtauksesta lähtien. Stewart tarkkailee, kyselee ja kyseenalaistaa asioita, joita Hal Jordan pitää jo lähes itsestäänselvyyksinä. Kahden miehen välinen ero alkaa nopeasti kantaa koko sarjaa.

Lanternsin perusidea on virallisesti melko yksinkertainen. Jordan ja Stewart toimivat eräänlaisina tähtienvälisinä poliiseina, jotka päätyvät tutkimaan murhaa amerikkalaisessa pikkukaupungissa, mutta tapaukseen liittyy vähitellen myös paljon suurempia asioita. Kahdeksanosainen ensimmäinen tuotantokausi alkoi HBO Maxilla 16. elokuuta 2026, ja 17. syyskuuta mennessä siitä on julkaistu viisi jaksoa.

Murhatutkimus antaa sarjalle hyvän syyn pitää sankarit pitkään maan pinnalla. Lanterns ei kiirehdi näyttämään kaikkea mahdollista Green Lantern -mytologiasta, vaan antaa maailman kasvaa rikostutkinnan ympärille hitaasti. Tyyli muistuttaa välillä enemmän vakavaa HBO-rikossarjaa kuin perinteistä DC-tuotantoa.

True Detective kohtaa DC

Vertaus True Detectiveen on noussut Lanternsin ympärillä esiin jo ennen sarjan ensi-iltaa, eikä sitä ole vaikea ymmärtää. Amerikan sydänmailla kulkevat tiet, pienet yhteisöt, epäluuloiset ihmiset ja hiljalleen avautuva mysteeri muodostavat ympäristön, jossa supersankariasu näyttää lähes vieraalta esineeltä. Juuri tämä ristiriita tekee sarjasta parhaimmillaan kiinnostavan.

Lanterns ei myöskään tunnu kiirehtivän kohti seuraavaa toimintakohtausta. Sarja antaa Chandlerin ja Pierren keskustella, väitellä ja katsella ympärilleen, mikä kuulostaa pieneltä asialta supersankarituotannossa mutta muuttaa tunnelmaa merkittävästi. Hahmot ehtivät olla ihmisiä ennen kuin heidän täytyy olla sankareita.

DC on kokeillut samaa ajatusta hieman eri tavoin jo aikaisemmin. Peacemakerin toinen kausi rakensi supersankaritarinaa vahvasti päähenkilön ongelmien ympärille, kun taas uusi Superman palautti uuden DC-universumin lähemmäksi klassista sankarikuvaa. Lanterns asettuu jonnekin näiden väliin, mutta tekee sen omalla tavalla.

Green Lantern näkyy vähän

Lanternsin erikoisin ratkaisu saattaa samalla olla sen suurin vahvuus ja mahdollinen heikkous. Katsoja ei saa jatkuvasti valtavia vihreitä rakennelmia, avaruustaisteluita tai Green Lantern Corpsin loputonta kosmista maailmaa. Sarja käyttää Green Lanternin voimia säästeliäämmin kuin hahmon lähtökohdasta voisi odottaa.

Ratkaisu toimii yllättävän pitkälle, koska sormus muuttuu silloin jälleen erityiseksi asiaksi. Voiman käyttäminen ei ole vain seuraava tehostekohtaus, vaan se tuntuu tapahtumalta. Sarjan pitää kuitenkin myös lunastaa tämä pidättyväisyys ennen kahdeksannen jakson loppua.

DC Green Lantern -maailma on valtavan suuri, eikä yhden tuotantokauden tarvitse näyttää siitä kaikkea. Mukana liikkuu silti tuttuja nimiä, ja Nathan Fillionin Guy Gardner kuuluu uuden DC-universumin hahmoihin. Sarja vihjaa jatkuvasti, että pikkukaupungin tapahtumat ovat vain pieni osa paljon suurempaa kokonaisuutta.

Chandler ja Pierre ratkaisevat paljon

Lanterns voisi helposti muuttua liian vakavaksi sarjaksi. Kyle Chandler estää tämän pienillä eleillä, kuivalla huumorilla ja sillä tavalla, jolla Hal Jordan suhtautuu omaan asemaansa välillä lähes ärsyttävän arkisesti. Aaron Pierre puolestaan pitää John Stewartin riittävän suorana vastavoimana kokeneemmalle Lanternille.

Näyttelijöiden kemia tekee tavallisistakin keskusteluista katsottavia. Sarja antaa heidän suhteensa muuttua hitaasti eikä yritä vakuuttaa ensimmäisessä jaksossa, että tästä syntyy automaattisesti täydellinen supersankaripari. Hal kouluttaa Johnia, mutta John alkaa samalla tarkastella myös opettajaansa huomattavasti kriittisemmin.

Kelly Macdonald, Poorna Jagannathan ja Garret Dillahunt tuovat pikkukaupungin tapahtumiin lisäksi tarvittavaa painoa. Sivuhahmot eivät tunnu pelkiltä ihmisiltä, joiden tehtävä olisi johdattaa sankarit seuraavan vihjeen luokse. Lanterns tarvitsee juuri tätä, koska suuri osa sen maailmasta rakentuu tavallisten ihmisten keskelle.

Sarja uskaltaa hidastaa

Lanterns ei sovi katsojalle, joka odottaa Green Lanternilta pelkästään jatkuvaa avaruustoimintaa. Sarja tuntuu ajoittain tarkoituksellisen hitaalta, ja osa kohtauksista käyttää paljon aikaa ihmisten katseisiin, epäluuloon ja siihen, mitä jätetään sanomatta. HBO-tyyli näkyy tässä ehkä selvemmin kuin perinteinen supersankarikaava.

Hitaus toimii erityisesti silloin, kun mysteeri liikkuu samanaikaisesti eteenpäin. Sarja jättää jatkuvasti pieniä asioita katsojan huomattavaksi ja tekee Hal Jordanista miehen, jonka oma historia tuntuu olevan yhtä kiinnostava kysymys kuin varsinainen rikostutkinta. John Stewart taas joutuu miettimään, haluaako hän todella tulla sellaiseksi Green Lanterniksi, jota muut hänestä suunnittelevat.

Lanternsin ensimmäisissä viidessä jaksossa huomio kiinnittyy erityisesti näihin asioihin:

• Kyle Chandler tekee Hal Jordanista epätäydellisen ja maanläheisen Green Lanternin.
• Aaron Pierre rakentaa John Stewartia rauhallisesti eikä kiirehdi valmiiksi supersankariksi.
• Rikosmysteeri pitää tarinan pitkään maan pinnalla.
• Green Lantern -voimia käytetään säästeliäästi, jolloin ne tuntuvat suuremmilta.
• Sarja yhdistää rikosdraamaa, scifiä ja supersankaritarinaa ilman jatkuvaa toimintapakkoa.
• Hal Jordanin ja John Stewartin suhde on tähän asti sarjan kiinnostavin osa.

Uusi suunta toimii

Green Lantern ei ole Lanternsissa ensisijaisesti puku tai vihreä sormus. Sarja käsittelee enemmän sitä, millainen ihminen tällaisen vastuun saa ja mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun hänen pitää jonain päivänä antaa tehtävä eteenpäin. Hal Jordan näyttää välillä kaikkea muuta kuin supersankarilta, mutta juuri silloin hahmo alkaa tuntua kiinnostavalta.

Lanterns muistuttaa siinä mielessä Supergirliä, että myös tämä DC-tuotanto yrittää irrottautua supersankarielokuvien kaikkein tutuimmista ratkaisuista. Supergirl vei sankarinsa kauas avaruuteen, kun Lanterns tekee melkein päinvastoin ja pakottaa kosmisen sankarin amerikkalaiseen pikkukaupunkiin. Molemmat lähestymistavat vihjaavat, ettei uuden DC-universumin tarvitse näyttää samalta jokaisessa tuotannossa.

Sarjan lopullista arviota pitää vielä hieman pidätellä, koska kolme kahdeksasta jaksosta on tätä kirjoitettaessa julkaisematta. Ensimmäiset viisi jaksoa tekevät silti Lanternsista yhden kiinnostavimmista tavoista, joilla Green Lanternia on tuotu näytellyn viihteen puolelle. Sarja uskaltaa olla pieni tilanteessa, jossa sen maailma voisi helposti olla valtava.

Vihreä valo palaa rauhallisemmin

Lanterns onnistuu ennen kaikkea muuttamaan Green Lanternin jälleen hahmoksi eikä pelkäksi supersankarikonseptiksi. Kyle Chandlerin Hal Jordan ja Aaron Pierren John Stewart muodostavat parin, jonka vuoksi sarjaa haluaa seurata myös silloin, kun sormukset pysyvät taskussa ja galaktiset ongelmat odottavat vuoroaan. HBO Maxin sarja ei ehkä ole sitä Green Lanternia, jota ensimmäisenä kuvittelisi saavansa, mutta juuri siksi se toimii.

Tietolähteet: Warner Bros. Discoveryn viralliset Lanterns-tuotantotiedot ja julkaisuaikataulu ; DC Lanterns-taustatiedot ja näyttelijähaastattelut ; Rotten Tomatoesin sarja- ja näyttelijätiedot ; Los Angeles Timesin ja RogerEbert.comin arviot sarjan maanläheisestä rikosdraamatyylistä .