Netflixin Koston liekki tuo tutun Man on Fire -tarinan takaisin ruutuihin, mutta tällä kertaa se vaihtaa katseen Brasiliaan ja rakentaa kertomuksensa terrori-iskun jälkiaaltojen varaan. Sarja seuraa John Creasya, entistä erikoisjoukkojen miestä, joka kantaa mukanaan menneisyyden väkivaltaa, epäonnistumisia ja traumaa. Tarina käynnistyy synkästä asetelmasta, mutta se ei jää pelkäksi toimintarymistelyksi, koska sarja hakee voimaansa myös surusta, syyllisyydestä ja hitaasti kasvavasta suojelun tarpeesta.
Koston liekki ei ole kevyt sarja siinä mielessä, että sen maailma olisi aurinkoinen tai helpottava. Se on kuitenkin katsottava kevyesti rullaavana toimintatrillerinä, joka ei vaadi katsojalta pitkää valmistautumista tai aiemman elokuvan ulkoa muistamista. Sarja nappaa mukaansa tutulla perusasetelmalla, jossa rikkinäinen mies joutuu suojelemaan nuorta ihmistä ja samalla selvittämään, kuka todella hyötyy väkivallasta.
Brasilia ei ole sarjassa pelkkä taustakuva, vaan se antaa tapahtumille levottoman ja poliittisesti latautuneen kehyksen. Kaupunki, turvallisuuskoneisto, varjoissa toimivat tahot ja yhteiskunnallinen epäluulo muodostavat kokonaisuuden, jossa yksittäinen pommi-isku muuttuu paljon suuremmaksi kysymykseksi. Sarja käyttää ympäristöään tehokkaasti, vaikka se ei aina pysähdy tutkimaan sitä niin syvästi kuin aihe antaisi myöten.
Creasy ei sammu
Yahya Abdul-Mateen II tekee John Creasystä hahmon, joka ei ole vain ase kädessä kulkeva kostaja. Hän on väsynyt, vaurioitunut ja paikoin lähes poissa omasta elämästään, mutta samalla hänessä on vaarallinen tarkkuus, joka palaa esiin tilanteen kiristyessä. Näyttelijä ei kopioi Denzel Washingtonin vuoden 2004 elokuvasta tuttua tulkintaa, vaan rakentaa oman, sisäänpäin kääntyneen versionsa miehestä, joka ei oikein usko pelastavansa enää itseään.
Sarjan alussa Creasyn elämä tuntuu olevan pysähtynyt. Hän kärsii traumaperäisestä stressistä, hakee helpotusta vääristä suunnista ja liikkuu maailmassa kuin ihminen, joka on jo menettänyt otteensa tulevaisuudesta. Vanha ystävä Paul Rayburn saa hänet kuitenkin takaisin toiminnan kehälle, ja Brasiliaan sijoittuva tehtävä muuttuu nopeasti henkilökohtaiseksi painajaiseksi.
Terrori-isku repii auki sekä Creasyn että Rayburnin perheen elämän. Iskun jälkeen sarja siirtyy selviytymisen, pakenemisen ja koston alueelle, mutta samalla se rakentaa Creasyn ja Poe Rayburnin välille varovaista yhteyttä. Se suhde on sarjan emotionaalinen moottori, vaikka kaikkea ei aina kirjoiteta hienovaraisesti.
Brasilia kiristää tunnelmaa
Koston liekki toimii parhaiten silloin, kun se antaa Brasilian tapahtumapaikkojen, turvallisuuspelon ja poliittisen epäselvyyden hengittää. Rio de Janeiro ei näyttäydy vain matkailukuvastona, vaan kaupunkina, jossa valta, raha ja väkivalta liikkuvat samoilla kaduilla eri nopeuksilla. Sarja antaa katsojalle tunteen, että jokainen virallinen selitys on vain ensimmäinen kerros.
Terrori-iskun seuraukset eivät jää uutisotsikon tasolle. Sarja kysyy, kuka hyötyy kaaoksesta, kuka ohjaa syyllisyyttä oikeaan tai väärään suuntaan ja kuinka nopeasti ihminen voidaan lavastaa osaksi suurempaa kertomusta. Tämä tekee Koston liekistä hieman kiinnostavamman kuin suoraviivainen kostotarina antaisi odottaa.
Samalla sarja kompastelee välillä omaan vakavuuteensa. Dialogi on paikoin alleviivaavaa, ja osa juonenkäänteistä tuntuu enemmän genren vaatimukselta kuin luonnolliselta seuraukselta. Toiminnan ystävälle tämä ei välttämättä ole suuri ongelma, sillä rytmi pysyy enimmäkseen liikkeessä ja jaksojen mitta tukee ahmimista.
Näyttelijät ja roolit
Yahya Abdul-Mateen II kantaa sarjaa John Creasynä, ja hänen roolisuorituksensa on kokonaisuuden selkein vahvuus. Hän tuo hahmoon raskautta, fyysistä uskottavuutta ja sisäistä levottomuutta, joka tekee Creasystä enemmän kuin pelkän kostokoneen. Katse tekee usein enemmän kuin repliikki, ja juuri niissä hetkissä sarja löytää parhaat sävynsä.
Billie Boullet nähdään Poe Rayburnina, jonka perhe joutuu terrori-iskun kohteeksi Brasiliassa. Poe ei ole vain suojeltava hahmo, vaikka sarja käyttää häntä välillä juuri siinä tehtävässä. Hänen kauttaan Creasyn tarina saa inhimillisen vastapainon, koska kosto ei enää ole vain menneisyyden kuittaamista vaan yritys estää uuden menetyksen syntyminen.
Bobby Cannavale esittää Paul Rayburnia, Creasyn vanhaa ystävää ja miestä, joka vetää hänet takaisin vaaralliseen tehtävään. Cannavalen roolissa on lämpöä ja karkeutta, ja hänen hahmonsa vaikutus tuntuu tarinassa vielä senkin jälkeen, kun tapahtumat syöksyvät eteenpäin. Alice Braga tuo Valeria Melon rooliin paikallista voimaa, käytännöllisyyttä ja katutason älyä, joka tasapainottaa Creasyn raskaampaa olemusta.
Scoot McNairy on Henry Tappanina tärkeä osa sarjan vyyhtiä. Hänen hahmonsa kautta mukaan tulee tiedustelumaailman harmaita alueita, salaisuuksia ja sitä tunnetta, ettei mikään virallinen taho ole täysin puhdas. Mukana nähdään myös Paul Ben-Victor Moncriefina, Thomás Aquino Prado Soaresina, Ravel Cabral Emanuel Ferrazina ja muita brasilialaisia hahmoja, jotka levittävät tarinan laajemmaksi salaliiton ja vallankäytön kuvaksi.
Toiminta ja tunne
Koston liekki tarjoaa toimintaa, mutta se ei ole pelkkää räjähdysten ja takaa-ajojen sarjaa. Sen paremmat kohtaukset syntyvät usein siitä, että Creasy joutuu tekemään nopeita valintoja tilanteissa, joissa hän ei voi täysin luottaa kehenkään. Toiminnan fyysisyys tuntuu likaiselta ja painavalta, mikä sopii sarjan synkkään maailmaan.
Sarja ei kuitenkaan aina malta luottaa hiljaisuuteen. Se selittää tunteita, suhteita ja uhkia paikoin liikaa, vaikka näyttelijät pystyisivät kantamaan kohtauksia vähemmälläkin. Tämä tekee joistakin hetkistä hieman televisiomaisen raskaita, mutta kokonaisuus ei hajoa, koska päähenkilön kaari pysyy selkeänä.
Seitsemän jakson rakenne on toimiva kompromissi. Tarina ehtii kasvattaa salaliittoa, mutta se ei veny kohtuuttoman pitkäksi. Muutama sivupolku olisi voinut olla tiiviimpi, mutta Netflix-sarjoille tyypillinen keskivaiheen notkahdus jää tällä kertaa melko maltilliseksi.
Kenelle sarja sopii?
Koston liekki sopii katsojalle, joka pitää tummasävyisistä toimintatrillereistä, poliittisista salaliitoista ja rikkinäisistä sankareista. Se ei ole erityisen omaperäinen, mutta se on riittävän tehokas ja näyttelijöidensä ansiosta usein mukaansatempaava. Sarja tarjoaa tuttua tarinaa uudessa ympäristössä, ja Brasiliaan sijoittuva terrori-isku antaa vanhalle asetelmalle tuoreemman kulman.
Sarja toimii myös niille, jotka muistavat vuoden 2004 elokuvan mutta eivät halua pelkkää uusintaa. Uusi versio ottaa saman perusidean ja levittää sen pidemmäksi, poliittisemmaksi ja paikoin synkemmäksi kokonaisuudeksi. Vertailu elokuvaan on väistämätöntä, mutta se ei ole sarjan ainoa mittari.
Koston liekki ei ole täydellinen, mutta se on vahva suoratoistotrilleri. Sen parhaat puolet löytyvät Yahya Abdul-Mateen II roolityöstä, Brasilian kiristyvästä ilmapiiristä ja Poe Rayburnin ympärille rakentuvasta suojelutarpeesta. Heikoimmillaan se luottaa liikaa tuttuihin paljastuksiin ja kovaksi keitettyihin repliikkeihin.
Mikä toimii parhaiten?
Sarjan vahvuudet ovat selkeitä, vaikka ne eivät aina jakaudu tasaisesti jokaiseen jaksoon. Koston liekki saa katsojan jatkamaan ennen kaikkea tunnelman ja pääroolin vuoksi. Se on sarja, jossa yksittäiset kohtaukset voivat olla kiinnostavampia kuin koko salaliiton logiikka.
- Yahya Abdul-Mateen II tekee Creasystä uskottavan ja karismaattisen päähenkilön.
- Brasiliaan sijoittuva terrori-isku antaa tarinalle vahvan ja levottoman lähtökohdan.
- Poe Rayburnin rooli tuo koston rinnalle surua, vastuuta ja suojelun tunnetta.
- Alice Braga ja Bobby Cannavale vahvistavat näyttelijäkaartia kokeneilla roolitöillä.
- Seitsemän jakson pituus pitää sarjan kohtuullisen tiiviinä toimintatrillerinä.
Kokonaisuutena Koston liekki on onnistunut, jos katsoja hyväksyy sen genren ehdot. Se ei mullista toimintasarjoja, mutta se tekee perustyönsä paremmin kuin moni suoratoiston nopeasti unohtuva jännäri. Sarjan maailma on synkkä, sen päähenkilö on rikki ja sen kosto palaa hitaasti mutta varmasti.
Arvio
Netflixin Koston liekki on rosoinen ja paikoin raskaasti kirjoitettu toimintatrilleri, joka saa paljon anteeksi pääosan vahvan tulkinnan ansiosta. Yahya Abdul-Mateen II antaa John Creasylle uudenlaisen äänen, eikä sarja jää pelkäksi vanhan elokuvan varjoksi. Brasiliaan sijoittuva terrori-isku, salaliiton paljastuminen ja Poe Rayburnin suojelu rakentavat toimivan pohjan, vaikka kaikki juonenkäänteet eivät tunnu yhtä teräviltä.
Sarja kannattaa katsoa, jos kaipaat Netflixiin synkkää mutta helposti etenevää toimintaa. Se ei ole vuoden omaperäisin uutuus, mutta se on riittävän intensiivinen, hyvin näytelty ja tunnelmaltaan koukuttava. Lopulta arvostelumme on: suositeltava toimintasarja katseltavaksi.
