MTV Katsomon L/over – ikuisesti sinun on yksi vuoden puhutuimmista kotimaisista draamasarjoista. Sarja on onnistunut nousemaan nopeasti katsojien huulille ja samalla yhdeksi katsotuimmista kotimaisista tuotannoista Suomessa. Samalla se on onnistunut tekemään jotain, mihin harva viihdesarja pystyy: herättämään laajaa yhteiskunnallista keskustelua.
Sarja ei ole pelkkä rakkaustarina, vaan kuvaus ihmissuhteesta, joka alkaa intensiivisenä ja muuttuu vähitellen ahdistavaksi. Katsojalle tarjotaan psykologinen matka, jossa romanttinen alku toimii vain johdantona synkempään todellisuuteen. Juuri tämä kontrasti tekee sarjasta poikkeuksellisen tehokkaan. Itseasiassa itsestäni alku tuntui ajoittain jopa puuduttavan hitaalta, mutta niissä hetkissä rakennettiin tarinaa rauhassa, joka toikin sarjaan jopa tietynlaisen dokumentaarisen vaikutelman.
L/over – ikuisesti minun -sarjan käsikirjoitus on saanut inspiraation Nina Honkasen romaanista Pohjakosketus. Honkanen on muuten parisuhteessa Hannu-Pekka Björkmanin kanssa, joka myös näyttelee tässä sarjassa.
Synkkä tarina rakkaudesta – L/over
Sarjan keskiössä on Roosa (Krista Kosonen), joka rakastuu karismaattiseen kirjailijaan Juhaan (Jani Volanen). Alku on täynnä intohimoa ja toivoa, mutta vähitellen suhde alkaa muuttua kontrolloivaksi ja manipuloivaksi ja muutos tapahtuu pitkälti huomaamatta.
Tarina etenee hitaasti, mutta varmasti. Katsoja huomaa pienet muutokset ennen päähenkilöä, mikä lisää jännitettä. Tämä dramaturginen ratkaisu tekee katselukokemuksesta intensiivisen, sillä katsoja joutuu seuraamaan tilanteen pahenemista lähes voimattomana.
Sarjan vahvuus on siinä, että se ei kiirehdi. Se rakentaa tunnelmaa pienillä eleillä ja katseilla, eikä turvaudu liialliseen selittämiseen. Samalla se pakottaa katsojan pohtimaan, missä vaiheessa rakkaus muuttuu vallankäytöksi. Jopa hieman valitettavasti sarjasta puhuttiin ja kirjoiteltiin paljon jo ennen kuin ehdimme katsoa itse sarjan kokonaan, joka vaikutti oleellisesti myös sarjan katseluun ja sarjalle asetettuihin odotuksiin – osa odotuksista täyttyi, osa ei.
Näyttelijätyö vakuuttaa
Krista Kosonen ja Jani Volanen tekevät sarjassa vahvat roolisuoritukset. Heidän kemiansa toimii erityisesti alkuvaiheessa, mikä tekee myöhemmästä kehityksestä entistä raskaampaa seurata.
Kosonen onnistuu tuomaan esiin Roosan haavoittuvuuden ilman liiallista alleviivausta. Hänen hahmonsa ei ole yksiselitteinen uhri, vaan ihminen, joka yrittää ymmärtää tilannettaan. Tämä tekee hahmosta uskottavan ja samaistuttavan.
Volasen roolisuoritus puolestaan jakaa mielipiteitä. Toiset pitävät sitä kylmän tehokkaana, toiset taas kaipaavat enemmän nyansseja. Hänen esittämänsä Juha on kuitenkin juuri niin epämiellyttävä kuin tarina vaatii.
Oma osansa on myös yksinäisellä naapurilla, eläkkeellä (Hannu-Pekka Björkman) olevalla miehellä on kyky ottaa kontaktia toisiin ihmisiin, nimenomaan Roosan poikaan Luukakseen. Teini-ikäisellä Luukaksella on omat haasteensa omassa elämässään.
Tunnelma ahdistaa tarkoituksella
Sarjan visuaalinen maailma tukee sen teemaa. Talvinen maisema, kylmät sävyt ja hiljaiset hetket luovat jatkuvan jännitteen tunteen. Jopa kodiksi valittu “lasipalatsi” ja sen kylmät vaaleat pinnat korostavat kokonaisvaikutelmaa.
Katsojakokemus ei ole kevyt. Monet ovat kuvailleet sarjaa ahdistavaksi ja jopa pelottavaksi katsottavaksi. Tämä ei kuitenkaan ole sarjan heikkous, vaan sen tarkoitus. Se pakottaa katsojan kohtaamaan epämukavia tunteita. Samalla sarja onnistuu pitämään otteessaan. Useat katsojat ovat kertoneet, että jaksojen jälkeen on vaikea lopettaa katsomista. Jopa Luukas pojan kipuilut oman itsensä kanssa sopii kokonaisuuteen, missä loppujen lopuksi ilo on aika vähäistä.
Teemat koskettavat laajasti
Sarjan keskeinen teema on henkinen väkivalta ja sen tunnistaminen. Se ei tarjoa helppoja vastauksia, vaan näyttää tilanteen monimutkaisuuden. Väkivalta tulee esille myös tavalla, mikä osoittaa, kuinka helpolla väkivalta synnyttää väkivaltaa Luukaksen nähdessä Juhan väkivaltaisuuden – myös hän turvautuu väkivaltaan.
Tämä tekee sarjasta ajankohtaisen. Suomessa on viime vuosina keskusteltu yhä enemmän lähisuhdeväkivallasta, ja sarja on tuonut aiheen entistä näkyvämmäksi. Sarja ei kuitenkaan moralisoi. Se antaa katsojan tehdä omat johtopäätöksensä ja samalla pohtia omia kokemuksiaan.
Jakava kokonaisuus
Kaikki eivät ole vakuuttuneita. Osa kriitikoista on pitänyt sarjaa liian hitaana tai sisällöltään onttona.
Toiset taas kokevat, että juuri rauhallinen rytmi tekee sarjasta vaikuttavan. Se ei tarjoa perinteistä jännitystä, vaan rakentaa psykologista painetta.
On selvää, että L/over ei ole kaikille. Se vaatii katsojalta kärsivällisyyttä ja halua kohdata vaikeita teemoja. Vastineeksi se tarjoaa kokemuksen, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Toisaalta se voi aiheuttaa osassa katsojia myös tunteita, jotka ovat piilotettuja.
Miksi sarja puhuttaa nyt
Sarjan suosio ei ole sattumaa. Se osuu aikaan, jolloin ihmissuhteiden dynamiikkaa tarkastellaan aiempaa kriittisemmin. Lisäksi suoratoistopalveluiden kasvu on muuttanut katselutottumuksia. Katsojat hakevat entistä vahvempia ja henkilökohtaisempia kokemuksia. L/over vastaa tähän tarpeeseen tarjoamalla tarinan, joka tuntuu aidolta ja ajankohtaiselta.
Sarjan kansainvälinen huomio ja esitysoikeuksien myynti useisiin maihin kertovat myös sen laajemmasta kiinnostavuudesta.
Plussat ja miinukset
Sarjan vahvuudet ja heikkoudet nousevat esiin erityisesti kokonaisuutta tarkasteltaessa.
- Vahva ja ajankohtainen teema
- Uskottavat näyttelijäsuoritukset
- Tunnelmallinen ja visuaalisesti toimiva toteutus
- Hidas mutta tehokas jännitteenkasvatus
- Paikoin raskas ja ahdistava katselukokemus
- Jakaa mielipiteitä rytmin ja sisällön osalta
Kokonaisarvio
L/over – ikuisesti sinun on sarja, joka ei päästä katsojaa helpolla. Se ei ole viihdettä perinteisessä mielessä, vaan enemmänkin kokemus. Se haastaa, ärsyttää ja koskettaa samanaikaisesti. Sen ote on välillä jopa dokumentaarinen varsinkin kohdissa, missä poliisi antaa Roosalle lisätietoja, miten edetä tilanteessa.
Sarjan suurin ansio on sen kyky herättää keskustelua. Se ei vain kerro tarinaa, vaan pakottaa katsojan pohtimaan omia käsityksiään rakkaudesta ja vallasta. Tämä tekee siitä merkittävän kotimaisen tuotannon.
Kaikille se ei kuitenkaan sovi. Jos etsii kevyttä katsottavaa, kannattaa suunnata muualle. Mutta jos haluaa sarjan, joka jää mieleen ja herättää ajatuksia, L/over on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Yhteenveto
L/over – ikuisesti sinun on rohkea ja ajankohtainen draamasarja, joka onnistuu yhdistämään henkilökohtaisen tarinan ja yhteiskunnallisen teeman. Se ei tarjoa helppoja ratkaisuja, mutta juuri siksi se toimii. Sarja jää elämään katsojan mieleen vielä pitkään viimeisen jakson jälkeen. Suosittelemme varauksella.
Ohjelma puhuttelee erityisesti naisia – katselusta 60 % tulee naiskohderyhmistä, ja kaikissa ikäryhmissä naiskatsojien osuus korostuu mieskatsojiin nähden.
Sarjan alettua tammikuun lopulla Suomessa on käyty keskustelua lähisuhdeväkivallasta – useissa eri medioissa ja keskustelufoorumeissa. L/over – ikuisesti minun on ollut osaltaan nostamassa aihetta keskusteluun. Sarjan tunnelmaa on kuvattu muun muassa piinaavaksi, uskottavaksi ja ahdistavaksi – niin taidokkaasti fiktiivinen sarja käsittelee yhteiskuntamme todellista ongelmaa.
Sarjassa naispääosaa näyttelevä Krista Kosonen kokee, että aiheen esiin nostaminen on ollut tärkeää:
– Lähisuhdeväkivalta on valtava ongelma Suomessa ja on hienoa, että sarjan kautta se on tullut näkyvämmäksi ja aiheuttanut keskustelua. Henkinen väkivalta on usein sellaista, mitä on vaikeampi määrittää ja tunnistaa, ja toivon, että sarja on auttanut ihmisiä tunnistamaan tilanteita ja hakemaan apua, Kosonen sanoo.
Kososen rinnalla miespääosan esittäjän, Jani Volasen, roolisuoritusta on ylistetty:
– Yllätyin sarjan saamasta suosiosta ja osoitin sillä tietämättömyyteni. Myös katsojien palautemäärä – mutta ennen kaikkea juuri aiheeseen kiinnittyminen – paljasti, ettemme olleetkaan tehneet kertomusta erityistapauksesta, vaan liiankin yleisestä ongelmasta. Salaa toki harmitti, etten siis näytellytkään ”hyvin erityistä” henkilöä, vaan ilmeisesti valitettavan tavallista, Volanen kertoo.
Sen lisäksi, että sarja on tavoittanut laajalti suomalaiset ja vetänyt erityisesti naiskatsojia puoleensa, kuvastaa sarjan katselu hyvin, miten suomalaisten katselutottumukset ovat muuttuneet: kaikesta L/over – ikuisesti minun -sarjan katselusta puolet tapahtuu MTV Katsomon kautta, puolet MTV:n tv-kanavien esityskerroilla.
