Saksalainen rikossarja on usein tunnistettu kahdesta asiasta: tarkasta työrytmistä ja autosta, joka vie tutkijan rikospaikalle. Auto ei ole ollut pelkkä kulkuväline, vaan se on ollut osa sarjan maisemaa, aikakautta ja päähenkilön persoonaa. Siksi saksalaiset tv-poliisit ja heidän autonsa ovat jääneet monen katsojan mieleen yhtä vahvasti kuin tunnusmusiikit, kuulusteluhuoneet ja ilmeettömät loppukohtaukset.
Saksassa rikossarjan auto kertoo usein myös kaupungista. Münchenin poliisi on eri asia kuin Duisburgin raju katuetsivä, ja Kölnin moottoritiepoliisi tarvitsee aivan erilaisen auton kuin Münsterin omapäinen oikeuslääkäri. Autot rakentavat sarjojen uskottavuutta, koska katsoja näkee niissä sekä saksalaista arkea että televisioon sopivaa liioittelua.
Brittiläisissä sarjoissa auto on usein nostalginen sivuhahmo, mutta saksalaisissa tuotannoissa auto on monesti myös järjestelmän symboli. Se voi olla BMW:n hillitty virka-auto, Audin tai Mercedes-Benzin moottoritiekiitäjä tai Citroën, joka näyttää heti kertovan, että kuski ei aio noudattaa kaikkia sääntöjä. Tästä syntyy kiinnostava televisioautojen maailma.
Derrick ja BMW
Derrick on saksalaisen rikostelevision klassikko, ja sen autot ovat lähes yhtä rauhallisia kuin Stephan Derrickin tapa puhua epäillylle. Horst Tappertin esittämä Derrick liikkui Münchenissä usein BMW:n kyydissä, ja sarja teki etenkin 5-sarjan ja 7-sarjan malleista osan hillittyä poliisikuvaa. Auto sopi maailmaan, jossa rikokset ratkesivat katseilla, tauoilla ja vähäeleisellä auktoriteetilla.
Derrickin alkuvaiheissa käytössä nähtiin BMW 525 E12, joka oli aikansa saksalainen edustusauto ilman turhaa näyttämisen halua. Se ei ollut räikeä eikä erityisen dramaattinen, mutta se kertoi vakaudesta. Se oli juuri sellainen auto, jonka takapenkiltä saattoi nousta mies, joka tietää enemmän kuin kertoo.
Myöhemmin Derrickin maailmassa näkyi myös BMW:n suurempia 7-sarjalaisia. Ne vahvistivat kuvaa Münchenistä järjestyksen ja porvarillisen rauhallisuuden kaupunkina. Derrick ei tarvinnut rallimaista sisääntuloa, koska hänen voimansa oli hiljaisessa läsnäolossa.
Harry haki auton
Derrickistä jäi elämään myös lause, joka liittyy autoon vahvemmin kuin moni kokonainen takaa-ajokohtaus. “Harry, hol schon mal den Wagen” on sittemmin kasvanut saksalaisen tv-kulttuurin sitaatiksi, vaikka sen todellisesta käytöstä sarjassa on keskusteltu paljon. Siitä huolimatta ajatus Harry Kleinista hakemassa autoa on täydellinen kuva sarjan rytmistä.
Fritz Wepperin esittämä Harry Klein oli Derrickin rinnalla lojaali työpari, ja auto liittyi juuri tähän asetelmaan. Derrick teki johtopäätökset, Harry liikutti tutkintaa eteenpäin. BMW:n virka-autot korostivat tätä järjestystä, jossa kaikki tapahtui harkitusti.
Autot eivät vieneet Derrickissä huomiota murhilta, mutta ne antoivat sarjalle saksalaisen rungon. Ne tekivät poliisityöstä uskottavaa ja kuivakkaalla tavalla tyylikästä. Siksi Derrickin BMW:t muistetaan yhä, vaikka sarjan suurimmat kohtaukset eivät yleensä tapahtuneet renkaat ulvoen.
Schimanski rikkoi kaavan
Tatort-sarjan Duisburgin jaksot muuttivat saksalaisen tv-poliisin ilmettä rajusti. Götz Georgen esittämä Horst Schimanski oli rähjäisempi, suorapuheisempi ja fyysisempi kuin vanhan koulun rikostutkijat. Hän ei näyttänyt siltä, että olisi tullut virastosta, vaan kadulta.
Schimanskin autovalinta tuki tätä kuvaa erinomaisesti. Citroën CX Turbo 2 ei ollut tavanomaisin saksalainen poliisiauto, ja juuri siksi se sopi hänelle. Se oli persoonallinen, matala, aerodynaaminen ja hieman kapinallinen auto, joka erottui saksalaisen virka-autokulttuurin keskeltä.
Duisburgin teollinen ympäristö teki autosta vielä kiinnostavamman. Ruhrin alueen karuus, tehdasmaisemat ja harmaat kadut korostivat Schimanskin rosoista luonnetta. Citroën ei näyttänyt viraston hyväksymältä ratkaisulta, vaan Schimanskin omalta valinnalta.
Cobra 11 kaasutti yli
Alarm für Cobra 11 vei saksalaiset poliisiautot aivan toiseen mittakaavaan. Sarjan lähtöidea oli yksinkertainen ja tehokas: moottoritiepoliisit ratkaisevat rikoksia, mutta samalla autot lentävät, räjähtävät ja ruttaantuvat näyttävästi. Tässä maailmassa auto ei ole vain hahmon jatke, vaan koko sarjan sydän.
Cobra 11:ssa BMW:t ja Mercedes-Benzit ovat olleet erityisen näkyviä. Ne sopivat saksalaiselle Autobahn-mytologialle, jossa nopeus, tekniikka ja vaarallinen tarkkuus kulkevat rinnakkain. Sarjasta tuli kansainvälisestikin tunnistettava juuri siksi, että se teki takaa-ajoista oman pääroolinsa.
Tom Kranich, Semir Gerkhan ja muut sarjan poliisit ovat vuosien aikana vaihtaneet autoja, mutta sarjan lupaus on pysynyt samana. Katsoja tietää, että jokainen jakso voi päättyä romutettuun autoon, sortuvaan rekkaan tai uskomattomaan väistöliikkeeseen. Cobra 11 on saksalaisen tv-autotoiminnan ääripää.
Der Alte ja virka-auton arvokkuus
Der Alte on toisenlainen saksalainen instituutio. Sarja alkoi jo 1970-luvulla, ja se on rakentanut rikosdraamansa perinteisen tutkintatyön ympärille. Sen autot ovat usein olleet virka-auton oloisia, eivät sankariautoja.
BMW 5-sarja on sopinut tähän maailmaan hyvin. Se on saksalaisen keskiluokan ja virka-aseman auto, joka näyttää vakavalta ilman ylinäyttelemistä. Kun Der Alten tutkija saapuu paikalle BMW:llä, katsoja ymmärtää heti, että kyse on järjestelmällisestä työstä.
Sarjan autojen voima on niiden huomaamattomuudessa. Ne eivät kilpaile päähenkilöiden kanssa, vaan antavat poliisityölle uskottavat raamit. Tämä erottaa Der Alten Cobra 11:stä täydellisesti: toisessa auto rysähtää ruudun läpi, toisessa se pysähtyy rikospaikan eteen.
Matula ja Alfa Romeo
Ein Fall für zwei ei ole puhdas poliisisarja, mutta Josef Matula kuuluu saksalaisen tv-rikosperinteen näkyvimpiin tutkijahahmoihin. Claus Theo Gärtnerin esittämä Matula oli entinen poliisi ja yksityisetsivä, joka toi sarjaan enemmän katutason toimintaa kuin moni asianajajan toimistoon sijoittuva rikosdraama olisi muuten saanut. Hänen autonsa olivat tärkeä osa hahmon vetovoimaa.
Matula yhdistettiin vahvasti Alfa Romeon sedaneihin. Hopeanväriset Alfa Romeot tekivät hänestä hieman erilaisen sankarin, sillä ne eivät olleet saksalaisen virka-automaailman turvallisin valinta. Alfa toi hahmoon italialaista särmää, sporttisuutta ja pientä arvaamattomuutta.
Juuri siksi Matulan autoista tuli niin muistettavia. Ne näyttivät liikkuvan Frankfurtin kaduilla eri tavalla kuin BMW:t ja Mercedes-Benzit. Matula ei ollut virastomies, vaan mies, joka istui autoon ja lähti perään.
Münsterin erikoiset kyydit
Tatort Münster on rakentanut autohuumoria eri tavalla kuin Schimanski. Frank Thiel ja professori Karl-Friedrich Boerne ovat vastakohtainen pari, ja heidän liikkumisensa kertoo sarjan komediasta paljon. Thiel on maanläheinen poliisi, Boerne taas ylellisyydestä pitävä oikeuslääkäri.
Boernen kalliit ja näyttävät autot ovat osa hahmon itsetietoista eleganssia. Hän ei vain aja autolla, vaan saapuu sillä. Thielin niukempi ja arkisempi tapa liikkua korostaa vastakohtaa, ja Münsterin kaupunkikuva tekee asetelmasta vielä huvittavamman.
Näissä jaksoissa auto ei ole pelkkä toimintaväline, vaan vitsin rakenne. Boernen ajoneuvo kertoo hänestä saman tien, että hän arvostaa asemaa, tyyliä ja omaa erinomaisuuttaan. Thiel taas muistuttaa, että rikostutkinta ei aina kaipaa kiiltävää konepeltiä.
Miksi autot toimivat
Saksalaiset rikossarjat käyttävät autoja tehokkaasti, koska maa itse on vahvasti autokulttuurin läpäisemä. BMW, Mercedes-Benz, Audi ja Volkswagen eivät ole vain merkkejä, vaan osa kansallista mielikuvaa tekniikasta, järjestyksestä ja liikkeestä. Kun tv-poliisi istuu tietyn auton rattiin, katsoja lukee siitä nopeasti paljon.
Auto myös sijoittaa sarjan aikakauteen. Derrickin BMW näyttää 1970- ja 1980-lukujen Länsi-Saksalta. Schimanskin Citroën näyttää kapinalta samaa järjestelmää vastaan. Cobra 11:n moottoritieautot taas näyttävät 1990-luvun ja 2000-luvun toimintatelevision maailmalta, jossa uskottavuus saa väistyä vauhdin tieltä.
Siksi saksalaiset tv-poliisit ja heidän autonsa muodostavat kiinnostavan kulttuurisen kartan. Autot kertovat, kuka saa toimia järjestelmän sisällä, kuka toimii sen reunoilla ja kuka painaa kaasun pohjaan heti alkutekstien jälkeen.
Muistettavat parit
Saksalaisissa rikossarjoissa auto on usein sidottu sekä hahmoon että sarjan sävyyn. Jotkut autot ovat virka-auton oloisia, toiset ovat melkein kapinallisia, ja osa on tehty puhtaasti toiminnan ehdoilla.
- Derrick: Stephan Derrick, Harry Klein ja BMW 525 E12 sekä myöhemmät BMW 7-sarjalaiset
- Tatort Duisburg: Horst Schimanski ja Citroën CX Turbo 2
- Alarm für Cobra 11: Semir Gerkhanin ja työparien BMW- ja Mercedes-Benz-vetoiset moottoritieautot
- Der Alte: Münchenin tutkijat ja BMW 5-sarjan virka-autot
- Ein Fall für zwei: Josef Matula ja hopeanväriset Alfa Romeo -sedanit
- Tatort Münster: Professori Boerne ja ylelliset autot, Thielin arkisempi vastapari
Nämä parit ovat jääneet mieleen, koska ne eivät tunnu irrallisilta. Ne palvelevat hahmoa, maisemaa ja sarjan rytmiä. Hyvä tv-auto ei vain kuljeta poliisia paikasta toiseen, vaan kertoo jo ennen ensimmäistä repliikkiä, millainen ihminen on tulossa ovesta sisään.
Ratin takana näkyy Saksa
Saksalainen rikostelevisio on vuosikymmenten aikana näyttänyt monta erilaista Saksaa. Derrickin München on vakava ja järjestelmällinen, Schimanskin Duisburg on hikinen ja rosoinen, Cobra 11:n moottoritie on äänekäs ja mahdoton. Auto sitoo nämä maailmat yhteen tavalla, jonka katsoja ymmärtää heti.
Siksi saksalaiset tv-sarjat muistetaan myös autoistaan. Ne ovat osa hahmojen eleitä, kaupunkien tunnelmaa ja koko lajityypin historiaa. Kun oikea auto kaartaa kuvaan, katsoja tietää usein jo ennen poliisia, millainen tapaus on alkamassa.
