Amazon Primen rikostrilleri Steal rakentaa kuuden jakson mittaisen tarinan ison raharyöstön ympärille. Sarja lähtee liikkeelle tehokkaasti, koska aseistettu isku tavalliseen työpäivään tuo heti painetta, paniikkia ja katsojalle helpon koukun. Zara Dunnen arki Lochmill Capital -nimisessä rahastoyhtiössä muuttuu hetkessä painajaiseksi, kun naamioituneet ryöstäjät ryntäävät sisään ja pakottavat työntekijät toimimaan käskyjensä mukaan. Tapahtuma käynnistää jahdin, jossa poliisi yrittää selvittää, kuka vei miljardien puntien edestä tavallisten ihmisten eläkerahoja ja miksi.
Steal on sarja, joka tietää hyvin, mitä yleisö odottaa tällaiselta tarinalta. Se tarjoaa kiirettä, salaisuuksia, uhkaa, epäilyttäviä katseita ja henkilöhahmoja, joiden motiiveista ei voi olla heti varma. Samalla sarja nojaa niin tuttuihin ryöstötrillerin rakennuspalikoihin, että se ei tunnu erityisen tuoreelta. Näitä on nähty ennenkin, eikä Steal oikein pääse karkaamaan genrensä varjoista, vaikka se onkin sujuva ja helposti katsottava kokonaisuus.
Juoni kulkee tutulla reitillä
Stealin lähtökohta on vahva, koska eläkerahoihin kohdistuva ryöstö tuntuu arkisemmalta ja siksi hieman ikävämmältä kuin tavallinen pankkikeikka. Sarja ei puhu vain kultaharkoista, timanteista tai salaisista kassakaapeista, vaan rahasta, joka kuuluu tavallisille ihmisille ja heidän tulevaisuudelleen. Tämä antaa tarinalle pienen yhteiskunnallisen sävyn, vaikka sarja pysyykin ennen kaikkea viihteellisenä trillerinä. Ryöstön mittakaava on valtava, ja siksi panokset näyttävät paperilla isoilta.
Juonen ongelma on siinä, että sen yllätykset tuntuvat usein enemmän lajityypin pakollisilta käännöksiltä kuin aidosti teräviltä oivalluksilta. Katsoja osaa odottaa, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ja sarja myös toimittaa tämän odotuksen melko turvallisesti. Zara ei ole vain väärään paikkaan joutunut sivullinen, Luke ei ole vain työtoveri, ja tutkinnan takana liikkuu isompia voimia kuin ensimmäinen jakso antaa ymmärtää. Rakenne toimii, mutta se ei juuri ravistele.
Sarja onnistuu parhaiten silloin, kun se pysyy hetkessä. Ensimmäisen jakson toimistoon suljettu jännite toimii hyvin, koska tilanne on konkreettinen ja pelko tuntuu läheiseltä. Katsoja ymmärtää nopeasti, mitä työntekijät pelkäävät, mitä poliisi yrittää selvittää ja miksi jokainen väärä päätös voi pahentaa kaikkea. Kun tarina myöhemmin laajenee salaliittoihin, piilotettuihin motiiveihin ja isompiin paljastuksiin, ote muuttuu hieman tavanomaisemmaksi.
Sophie Turner kantaa sarjaa
Sophie Turner tekee Zarana sarjan tärkeimmän työn, koska hänen hahmonsa kautta katsoja seuraa sekä ryöstön kauhua että sen jälkeistä epävarmuutta. Turner tuo rooliin säröä ja hermostunutta energiaa, joka sopii hyvin henkilölle, joka on samaan aikaan uhri, epäilty ja mahdollinen avain koko tapaukseen. Zara ei ole klassinen toimintasarjan sankari, eikä hänestä yritetä väkisin tehdä sellaista. Se on hyvä ratkaisu, koska hahmo tuntuu uskottavammalta silloin, kun hän toimii paineen alla eikä täydellisen suunnitelman mukaan.Archie Madekwe esittää Lukea, Zaran läheistä työtoveria ja ystävää, jonka osuus tapahtumiin kasvaa tarinan edetessä. Luke toimii aluksi tutun oloisena vastaparina Zaralle, mutta sarja yrittää rakentaa hänen ympärilleen myös moraalista epäselvyyttä. Madekwe saa roolista irti tarpeeksi, vaikka käsikirjoitus ei aina anna hahmolle yhtä paljon syvyyttä kuin se selvästi haluaisi. Luke on enemmän juonen väline kuin täysin oma, hengittävä hahmonsa.Jacob Fortune-Lloyd tuo DCI Rhysin rooliin rauhallisempaa painoa. Rhys on se tutkija, jonka tehtävä on pitää tarina kiinni poliisityössä ja seurauksissa, kun ryöstön jäljet alkavat levitä eri suuntiin. Hahmossa on ristiriitaa ja väsymystä, mutta sarja ei tee hänestä liian raskasta. Fortune-Lloydin esiintyminen toimii erityisesti siksi, että hän ei ylinäyttele painetta, vaan antaa sen kasautua vähitellen.
Sivuroolit tuovat särmää
Stealin näyttelijäkaarti on laaja, ja mukana on useita kasvoja, jotka tuovat sarjaan tarvittavaa lisäväriä. Andrew Howard, Jonathan Slinger, Yusra Warsama ja Andrew Koji kuuluvat nimilistaan, joka tekee maailmasta hieman suuremman kuin vain Zaran ja Luken selviytymiskamppailun. Osa sivuhahmoista jää kuitenkin rikostrillerille tyypillisesti funktionaalisiksi: heitä tarvitaan kuljettamaan paljastuksia, luomaan uhkaa tai vihjaamaan, että taustalla on vielä uusi kerros.
Sarja käyttää hahmojaan melko tehokkaasti, mutta ei aina erityisen omaperäisesti. Tässä näkyy Stealin suurin vahvuus ja heikkous samaan aikaan. Se on ammattimaisesti tehty, rytmitetty ja näytelty, mutta harvoin todella omannäköinen. Henkilöt liikkuvat maailmassa, jossa jokaisella on salaisuus, mutta salaisuudet eivät aina tunnu yhtä kiinnostavilta kuin niiden pitäisi.
Andrew Kojin Darren Yoshida on yksi niistä hahmoista, joiden merkitys kasvaa tarinan kokonaiskuvassa. Sarja yrittää hänen kauttaan puhua rahasta, vallasta ja järjestelmästä, jossa suuret luvut voivat kadota ihmisten silmien edestä ilman, että kukaan oikeasti ymmärtää mekanismia. Tämä puoli tekee Stealista vähän kiinnostavamman kuin pelkän panttivankidraaman. Silti sarja ei pure teemoihinsa kovin syvältä, vaan jättää ne usein trillerikoneiston polttoaineeksi. Kaikki jotka ovat nähneet Kojin edellisissä hahmoissaan, osaa odottaa häneltä enemmän kuin mitä alkukontakti kertoo.
Kuusi jaksoa sopii formaattiin
Steal on kuuden jakson mittaisena juuri sopivan kompakti katsottava. Sarja ei jää pyörimään paikalleen kokonaisen pitkän kauden tavoin, eikä se venytä mysteeriään kymmeneen tuntiin vain siksi, että suoratoistodraamat joskus tekevät niin. Tämä on selkeä etu, koska tarina pysyy suurimman osan ajasta liikkeessä. Katsoja voi katsoa sarjan viikonloppuna tai parissa illassa ilman, että kokonaisuus alkaa tuntua projektilta.
Rytmi ei silti ole täysin tasainen. Alku on vahva, keskivaihe hieman toisteinen ja loppu kiirehtii osan ratkaisuista maaliin. Sarja yrittää pitää yllä tunnetta siitä, että jokainen uusi paljastus muuttaa kaiken, mutta kaikki paljastukset eivät ole yhtä painavia. Välillä tuntuu, että Steal haluaa sekä olla hikinen ryöstöjännäri että yhteiskunnallinen salaliittotrilleri, eikä se löydä näiden puolien välille aivan täydellistä tasapainoa.
Kuuden jakson rakenne pelastaa paljon, koska vähemmän kiinnostavat hetket eivät ehdi kaataa kokonaisuutta. Sarja kulkee eteenpäin sen verran varmasti, että pieni keskivaiheen notkahdus on helppo antaa anteeksi. Toisaalta tiivis muoto korostaa sitä, kuinka vähän todella uutta Steal lopulta tekee. Kun aikaa on vain kuusi osaa, jokaisen kohtauksen pitäisi tuntua tarpeelliselta, eikä näin aivan aina ole.
Loppu jää vaisuksi
Stealin loppu ei ole katastrofi, mutta se lässähtää hieman suhteessa sarjan alun lupaukseen. Ratkaisu yrittää sitoa yhteen ryöstön, Zaran aseman, poliisitutkinnan ja suuremman moraalisen kysymyksen siitä, kuka oikeastaan varastaa keneltä. Ajatus on kiinnostava, mutta toteutus tuntuu paikoin enemmän selittävältä kuin palkitsevalta. Sarja päätyy tilanteeseen, jossa katsoja ymmärtää mitä tapahtui, mutta ei välttämättä tunne suurta jälkikaikua.
Viimeisissä käänteissä on kyllä ideaa. Zara ei jää vain nappulaksi muiden pelissä, ja tarina antaa hänelle oman hetkensä ottaa takaisin jonkinlaista valtaa. Tämä toimii hahmon kaaren kannalta, mutta tunnelma ei nouse aivan sille tasolle, johon sarjan ensimmäinen jakso antoi mahdollisuuden. Loppu tuntuu enemmän kelvolliselta päätökseltä kuin aidosti mieleen jäävältä finaalilta.
Tämä on sääli, koska Stealissa on aineksia parempaan. Sarjan maailma, eläkerahojen ympärille rakennettu rikos ja näyttelijöiden työ tarjoavat vahvan pohjan. Lopulta käsikirjoitus kuitenkin valitsee melko turvallisen tien. Se ei pilaa katselukokemusta, mutta se estää sarjaa nousemasta Prime Videon rikostrillerien joukossa erityisen muistettavaksi tapaukseksi.
Kenelle Steal sopii?
Steal sopii katsojalle, joka haluaa napakan ja helposti ahmittavan rikostrillerin ilman liian raskasta sitoutumista. Se ei vaadi pitkää muistia, taustatietoja tai erityistä kiinnostusta finanssimaailmaan, vaikka rahajärjestelmät ovatkin tarinan ytimessä. Sarja tarjoaa tarpeeksi jännitystä pitääkseen otteessaan, ja näyttelijät tekevät siitä paremman kuin sen perusjuoni ehkä muuten olisi. Se on varma valinta iltaan, jolloin haluaa jotain nopeatempoista mutta ei liian synkkää.
Sarja ei sovi yhtä hyvin katsojalle, joka etsii täysin omaperäistä ryöstötarinaa. Steal ei keksi lajityyppiä uudelleen, eikä se edes yritä tehdä sitä kovin aggressiivisesti. Se pelaa tutuilla korteilla ja tekee sen enimmäkseen sujuvasti. Pettymys syntyy lähinnä siitä, että vahva alku lupaa hieman enemmän kuin kokonaisuus lopulta antaa.
Loppupuolella sarjan vahvuudet ja heikkoudet voi tiivistää näin:
- Sophie Turner tekee vakuuttavan pääroolin ja pitää Zaran kiinnostavana.
- Kuuden jakson mitta tekee sarjasta helposti katsottavan.
- Ryöstön kohdistuminen eläkerahoihin antaa tarinalle hyvän lähtökohdan.
- Juoni on toimiva, mutta ei kovin omaperäinen.
- Keskivaihe toistaa hieman itseään ja loppu jää odotettua vaisummaksi.
- Sivuroolit tuovat energiaa, mutta moni hahmo jää juonen palvelijaksi.
- Kokonaisuus sopii parhaiten nopeaksi viikonlopputrilleriksi.
Arvio
Steal on viihdyttävä, sujuva ja näyttävästi rakennettu Prime Video -sarja, joka toimii paremmin katselukokemuksena kuin jälkikäteen muisteltavana trillerinä. Sen juoni ei ole erikoinen, eikä se tarjoa ryöstötarinoihin mitään mullistavaa. Sarja kuitenkin etenee niin kevyesti ja ammattimaisesti, että sen parissa viihtyy, vaikka samalla arvaa monia ratkaisuja jo hyvissä ajoin. Sophie Turner, Archie Madekwe ja Jacob Fortune-Lloyd pitävät kokonaisuuden kasassa myös silloin, kun käsikirjoitus kulkee tutuinta mahdollista reittiä.
Arvosanan kannalta Steal asettuu keskivahvaan kategoriaan. Se ei ole pettymys, mutta se ei myöskään ole tapaus, josta puhuttaisiin vielä pitkään kauden jälkeen. Ensimmäinen jakso on selvästi koukuttavin, keskiosa pitää juuri ja juuri otteessaan, ja finaali sulkee tarinan hieman pehmeämmin kuin olisi toivonut. Silti kuusi jaksoa on sen verran maltillinen paketti, että rikostrillerien ystävälle sarjaa voi suositella varauksella.
Steal on siis hyvä, mutta ei erinomainen. Se on tuttu, mutta ei tylsä. Se on kevyt, mutta ei merkityksetön. Prime Videon valikoimassa se toimii kelvollisena välipalana katsojalle, joka kaipaa jännitystä, petoksia ja rahaa liikkuvia ihmisiä, mutta ei välttämättä elämänsä omaperäisintä sarjakokemusta.
