Teemu Nikki on tehnyt itsestään nimen, joka herättää reaktioita suomalaisessa elokuvassa. Hän rakentaa tarinoita, joissa nauru ja ahdistus kulkevat samassa kohtauksessa. Hän kirjoittaa henkilöhahmoille tilanteita, joissa pienikin valinta tuntuu isolta. Hän ohjaa rytmillä, joka ei silittele katsojaa myötäkarvaan.
Teemu Nikin elokuvista on helppo löytää yhteinen sävy, mutta niissä ei ole yhtä ainoaa kaavaa. Hän palaa usein ulkopuolisuuden kokemukseen ja yhteisön paineeseen. Hän katsoo arkea läheltä ja laittaa sen näyttämään joskus myös rumalta. Hän antaa yleisölle tilaa nauraa, mutta hän ei päästä ketään helpolla.
Kaksi teosta nousee usein keskusteluun, kun Nikin tuotantoa katsotaan tiiviisti. Elokuva Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia kääntää rakkaustarinan matkakertomukseksi, joka tuntuu kehossa asti. Elokuva Nimby taas pakkaa samaan viikonloppuun suvaitsevaisuuden puheen ja sen, mitä tapahtuu kun puhe osuu omaan pihaan. Ne ovat erilaisia, mutta ne ovat samaa tekijäkädenjälkeä.
Titanic ilman kuvia
Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia sai Suomen teatteriensi-iltansa 10. syyskuuta 2021. Elokuva voitti Venetsian elokuvajuhlilla yleisöpalkinnon Orizzonti Extra -sarjassa seuraavana päivänä, 11. syyskuuta 2021. Elokuva nousi nopeasti otsikoihin juuri siksi, että sen idea kuulostaa yksinkertaiselta ja toteutus on kaikkea muuta.
Päähenkilö Jaakko elää kotinsa rajoissa, koska sairaus on vienyt näön ja liikkumiskyvyn. Hän pitää kiinni arjestaan ja soittaa päivittäin Sirpalle, joka on hänelle enemmän kuin ääni puhelimessa. Hän tekee päätöksen, joka muuttaa kaiken, kun hän lähtee yksin matkalle tapaamaan rakastettuaan. Matka muuttuu hetkessä seikkailuksi, jossa jokainen ovi, askel ja väärä ihminen voi pysäyttää kaiken.
Elokuvan vahvuus on tapa, jolla katsoja vedetään Jaakon kokemukseen. Kamera ja äänimaailma rakentavat näkökulmaa niin, että tilanne ei jää etäiseksi selittelyksi. Elokuva näyttää, miten riippuvaiseksi ihminen voi tulla muista, ja se näyttää myös miten hauraaksi luottamus voi muuttua. Elokuva pitää jännityksen pinnassa pienillä asioilla, ja siksi se tuntuu suurelta.
Petri Poikolaisen rooli
Petri Poikolainen tekee Jaakkona roolin, joka muistetaan vielä pitkään. Hän kantaa tarinaa kasvoilla, hengityksellä ja äänellä, kun perinteiset toimintakeinot eivät ole käytössä. Hän tekee Jaakosta henkilön, joka on samaan aikaan terävä, väsynyt, hauska ja pelokas. Hän antaa katsojalle syyn välittää, vaikka tarina ei koskaan muutu helpoksi.
Poikolaisen työ huomioitiin myös Suomessa, kun hän voitti parhaan miespääosan Jussi-palkinnon vuonna 2022. Palkinto osui teokseen, joka sai muutenkin kansainvälistä näkyvyyttä ja festivaalimerkintöjä. Elokuva keräsi tunnustusta myös Kiinassa, kun se palkittiin Beijing International Film Festivalilla useissa pääkategorioissa. Nämä maininnat piirtävät isoa kuvaa, jossa pieni suomalainen tarina löytää yleisönsä yllättävän laajalta.
Elokuvan rakkaustarina ei perustu suurille eleille. Se perustuu siihen, että kaksi ihmistä yrittää pysyä kiinni toisissaan, vaikka maailma tekee siitä vaikeaa. Nikki antaa romantiikan olla suoraa ja rosoista. Nikki antaa samalla huumorin pilkahdella niin, että tunne ei muutu siirapiksi.
Nimbyn viikonloppu
Nimby sai ensi-iltansa 9. lokakuuta 2020, ja se on musta komedia, joka alkaa yhdestä vierailusta maaseudulle. Mervi vie saksalais-iranilaisen tyttöystävänsä Katan tapaamaan vanhempiaan ensimmäistä kertaa. Tilanne kuulostaa tutulta, koska moni on kokenut saman jännityksen eri muodossa. Elokuva näyttää kuitenkin nopeasti, että tämä viikonloppu ei jää kiusalliseen small talkiin.
Tarinan lähtökohta on yksinkertainen, mutta sen ympärille rakennetaan nopeasti kasvava painekattila. Elokuva puhuu suvaitsevaisuudesta, ennakkoluuloista ja siitä, miten helposti oma minäkuva säröilee, kun todellisuus tulee lähelle. Elokuva testaa hahmojen puheet käytännössä, eikä se tarjoa helppoja poistumisteitä. Elokuva pysyy komediana, mutta se pitää katsojan myös varpaillaan.
Näyttelijäkaartiin kuuluvat muun muassa Susanna Pukkila ja Almila Bagriacik, ja mukana on joukko tuttuja kasvoja suomalaisesta elokuvasta. Nikki on käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan yhdessä Jani Pösön kanssa. Elokuvan asetelma antaa tilaa myös kielille ja taustoille, ja se tekee keskustelusta monikerroksisen. Elokuva näyttää, miten nopeasti “me” ja “muut” syntyvät, vaikka kukaan ei myönnä rakentavansa rajoja.
Teemat, jotka osuvat tähän aikaan
Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia ja Nimby tuntuvat ajankohtaisilta eri syistä. Ensimmäinen muistuttaa, että esteettömyys ei ole pelkkä käytännön kysymys, vaan se on myös tunne siitä, pääseekö ihminen mukaan elämään. Toinen muistuttaa, että suvaitsevaisuus mitataan usein silloin, kun se tuntuu epämukavalta. Molemmat elokuvat puhuvat vallasta, vaikka ne tekevät sen eri mittakaavoissa.
Nikki tekee yhteiskunnallisuutta, joka ei kuulosta julistukselta. Hän antaa tilanteiden olla niin konkreettisia, että katsoja joutuu reagoimaan. Hän antaa hahmojen olla ristiriitaisia, ja se tuntuu rehelliseltä. Hän antaa myös huumorin tulla lähelle, vaikka nauru jäisi välillä kurkkuun.
Yle Areenan ohjelmatiedoissa molemmat elokuvat on kuvattu mustan huumorin ja koskettavuuden sävyillä, ja se osuu niiden ytimeen. Ne ovat tarinoita, joissa arki voi muuttua hetkessä uhkaavaksi. Ne ovat tarinoita, joissa ihminen yrittää selvitä, vaikka maailma ei jousta. Ne ovat tarinoita, joissa rakkaus ja pelko kulkevat rinnakkain.
Katsojan reitti elokuviin
Katsojan kannalta kiinnostavaa on myös se, miten elokuvat ovat eläneet teatterikierroksen jälkeen. Nimby on ollut nähtävissä Yle Areenassa, ja palvelun tiedoissa elokuva kuvataan mustana komediana suvaitsemisen vaikeudesta. Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on niin ikään ollut esillä Yle Areenassa, ja palvelu nostaa esiin Jaakon yksin tekemän matkan ja sen vaikeuden. Nämä jälkielämät kertovat, että elokuvat eivät jää vain ensi-iltasyksyn puheenaiheiksi.
Nikin tapa yhdistää genrejä tekee myös katsomisesta erilaista. Hän rakentaa trillerimäistä painetta ilman takaa-ajoja ja räjähdyksiä, kun kyse on Jaakon matkasta. Hän rakentaa komediaa ilman helpotuksia, kun kyse on Mervin ja Katan viikonlopusta. Hän antaa molemmissa tarinoissa tunteen, että seuraava kohtaus voi kääntää kaiken. Se pitää yleisön mukana, vaikka aiheet ovat raskaita.
Pienet yksityiskohdat, isot seuraukset
Elokuvissa korostuvat yksityiskohdat, jotka muuttuvat ratkaiseviksi. Jaakon maailmassa väärä numero, myöhästynyt kyyti tai epäluotettava auttaja voi tehdä matkasta mahdottoman. Mervin maailmassa yksi lause, väärä katse tai puolihuolimaton vitsi voi paljastaa kaiken sen, mitä perheessä ei haluta sanoa ääneen. Nikki tekee näistä hetkistä dramaattisia ilman paisuttelua. Nikki tekee niistä myös koomisia, koska todellisuus on usein samaan aikaan molempia.
Katsoja huomaa helposti, että Nikki luottaa näyttelijöihin ja rytmiin. Hän antaa tilanteiden tapahtua ja katseiden kertoa. Hän antaa hiljaisuuden olla uhkaava. Hän antaa puheen olla joskus puolustus, joskus hyökkäys ja joskus vain paniikkia. Näissä elokuvissa tuntuu siltä, että huumori syntyy usein siitä, että ihmiset yrittävät selvitä kunnialla tilanteesta, jossa kunniallisuus on jo karannut käsistä.
Yksi koonti loppuun
Seuraavat kohdat tiivistävät, miksi Teemu Nikin Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia ja Nimby pysyvät keskustelussa mukana:
- Elokuvat yhdistävät mustan huumorin ja aidon tunnepaineen samaan tarinaan.
- Elokuvat käsittelevät esteettömyyttä ja suvaitsevaisuutta konkreettisina valintoina, eivät abstrakteina iskulauseina.
- Elokuvat nojaavat vahvaan näyttelijätyöhön ja tarkkaan näkökulmaan, joka sitoo katsojan tapahtumiin.
- Elokuvat ovat saaneet sekä festivaalinäkyvyyttä että kotimaista tunnustusta, mikä tukee niiden pitkää elinkaarta.