Vanha sarja palaa uusin arvin
SkyShowtimen The Cop on puolalainen poliisisarja, joka ei yritä hurmata nopeilla kikoilla, vaan painaa katsojan hitaasti Varsovan synkemmälle puolelle. Sarja tunnetaan alkuperäisnimellä The Cop. A New Chapter eli Glina. Nowy rozdział, ja se jatkaa Puolassa arvostetun Glina-sarjan maailmaa. Uusi kuusiosainen kausi tuo rikostutkinnan keskelle kokeneet poliisit, vanhat haavat ja uuden sukupolven katseen.
Lähtökohta on heti kiinnostava, koska The Cop ei tunnu tavalliselta jatko-osalta. Sarja kantaa mukanaan historiaa, mutta se ei jää museoksi. Se näyttää, että rikossarjan maailma voi vanheta hahmojensa mukana, ja juuri se tekee sen tunnelmasta painavamman.
Sarja sijoittuu Varsovan henkirikosyksikköön, jossa väkivalta, kuolema ja moraaliset rajat eivät ole vain työpäivän taustahälyä. Ne ovat arkea, joka muokkaa ihmistä sisältäpäin. The Cop tekee tästä ajatuksesta koko tarinansa ytimen.
Me emme tienneet sarjaa katsoessamme sarjan menneisyydestä, joten meillä ei ollut mitään käsitystä taustosta joten sarja on katseltu, kuten muutkin arvostelussa olevat sarjat.
Tunnelma edellä
The Cop toimii parhaiten silloin, kun se antaa hiljaisuuden tehdä työnsä. Sarja ei kiirehdi selittämään kaikkea, eikä se maalaa rikoksia pelkäksi viihteelliseksi arvoitukseksi. Se rakentaa ympärilleen väsyneen, harmaan ja ajoittain hyvin kylmän maailman, jossa poliisin työ näyttää enemmän kuluttavalta velvollisuudelta kuin sankarilliselta kutsumukselta.
Tämä tekee katselukokemuksesta paikoin raskaan, mutta hyvällä tavalla. Sarja ei ole sellainen rikosdraama, jonka voi laittaa taustalle ruoanlaiton ajaksi. Se vaatii katsojalta pientä keskittymistä, koska sen voima on katseissa, tauoissa ja siinä, mitä hahmot jättävät sanomatta.
Varsova ei näyttäydy sarjassa postikorttina. Kaupunki tuntuu kylmältä, väsyneeltä ja vähän likaiselta, mutta samalla uskottavalta. Kuvaus antaa ympäristölle painoa, ja katsoja ymmärtää nopeasti, että tässä maailmassa rikos ei ole irrallinen poikkeus, vaan osa suurempaa vauriota. Sarjaa katsoessa tuli välillä mieleen suomalaisen Kaurismäen tuotannot sekä niiden tunnelma.
Hahmot kantavat sarjaa
Maciej Stuhrin Artur Banaś on sarjan keskeinen hahmo, ja hänen paluunsa antaa The Copille särmää. Banaś ei ole puhdas sankari, eikä sarja edes yritä tehdä hänestä sellaista. Hänessä näkyy pitkän uran jälki, ja se jälki tuntuu enemmän henkiseltä kulumalta kuin pelkältä kokemukselta.
Jacek Braciakin Bonifacy Jóźwiak tuo kokonaisuuteen toisenlaista karheutta. Hän on vanhan liiton poliisi, jonka menetelmät ja olemus eivät aina istu uuteen aikaan, mutta juuri siksi hahmo tuntuu elävältä. Sarja antaa hänelle kovuutta, mutta ei vie pois inhimillisyyttä.
Nela Maciejewskan Tamara Rudnik on tärkeä lisä, koska hän tuo ryhmään uuden kulman. Hän ei ole mukana vain nuorena vastaparina vanhemmille tutkijoille, vaan hahmona, jonka kautta sarja voi peilata poliisityön ihanteita ja todellisuutta. Tamara astuu nopeasti keskelle rumaa maailmaa, ja hänen reaktionsa pitävät sarjan hereillä. Nelan oma menneisyys on erikoinen, ja siitä kerrotaan aina pätkiä, joka herättää mielenkiinnon Tamaran henkilöä kohtaan.
Rikos ei ole vain juoni
The Cop erottuu monista poliisisarjoista siinä, että rikokset eivät tunnu pelkiltä viikon tapauksilta. Tapaukset avaavat ihmisten ahneutta, häpeää, pelkoa ja epätoivoa. Sarja katsoo pahuutta läheltä, mutta se ei mässäile sillä samalla tavalla kuin moni kovaksi keitetty rikosdraama.
Tämä ei tarkoita, että The Cop olisi pehmeä sarja. Se on päinvastoin varsin synkkä. Sen synkkyys ei kuitenkaan perustu pelkkään väkivaltaan, vaan siihen tunteeseen, että jokainen tutkinta jättää jäljen myös niihin, jotka yrittävät ratkaista sen.
Sarjan vahvuus on moraalinen epämukavuus. Se kysyy, mitä ihmiselle tapahtuu, kun työ vie hänet jatkuvasti kuoleman, petoksen ja rikkinäisten perheiden lähelle. Vastaus ei ole yksinkertainen, eikä sarja onneksi teeskentele muuta.
Hidas rytmi jakaa katsojia
The Cop ei sovi kaikille, ja se on hyvä sanoa suoraan. Sarjan rytmi on paikoin rauhallinen, jopa viipyilevä. Katsoja, joka odottaa jatkuvia takaa-ajoja ja teräviä cliffhangereita, voi kokea ensimmäiset jaksot hitaiksi.
Hitaus ei silti ole pelkkä puute. Se antaa hahmoille tilaa, ja se tekee sarjan maailmasta uskottavamman. Kun jokainen keskustelu ei ole nokkela sanailukohtaus ja jokainen kohtaus ei pääty isoon paljastukseen, poliisityö alkaa tuntua arkiselta ja painavalta.
Ongelma syntyy lähinnä silloin, kun tunnelma vie liikaa tilaa tarinalta. Joissakin kohdissa sarja nojaa niin vahvasti harmaaseen ilmapiiriin, että yksittäinen jakso tuntuu hieman venytetyltä. Kokonaisuus pysyy silti kasassa, koska näyttelijät pitävät jännitteen elossa.
Puolalainen ote tuntuu raikkaalta
SkyShowtimen valikoimassa The Cop näyttää, miksi paikalliset eurooppalaiset sarjat ovat suoratoistopalveluille yhä tärkeämpiä. Puolalainen rikosdraama ei yritä kopioida amerikkalaista poliisiviihdettä, vaan se luottaa omaan rytmiinsä ja kulttuuriseen painoonsa. Se tekee sarjasta kiinnostavan myös suomalaiselle katsojalle, joka on ehkä tottunut pohjoismaiseen rikosmelankoliaan.
The Copissa on samaa karua vetoa kuin monessa pohjoismaisessa rikossarjassa, mutta sen sävy on erilainen. Se on vähemmän tyylitelty ja paikoin rosoisempi. Sarja ei halua näyttää kauniilta, vaan uskottavalta.
Tämä rosoisuus on samalla sen paras myyntivaltti. The Cop ei tunnu algoritmin kokoamalta rikosdraamalta, vaan sarjalta, jolla on oma historiansa ja oma kielensä. Se voi tehdä katselusta paikoin epätasaista, mutta myös paljon kiinnostavampaa.
Näyttelijät pelastavat karikot
Sarjan käsikirjoitus on vahvimmillaan silloin, kun se antaa hahmojen kuljettaa tarinaa. Maciej Stuhr ja Jacek Braciak löytävät rooleistaan kuluneen ihmisyyden, eikä kumpikaan pelaa hahmoaan liian suurella eleellä. Heidän työssään näkyy ymmärrys siitä, että väsynyt poliisi voi olla kiinnostavampi kuin näyttävä poliisi.
Nela Maciejewska onnistuu myös hyvin, koska hän ei jää vain katsojan sijaiseksi. Tamara Rudnik on kunnianhimoinen ja määrätietoinen, mutta hän ei ole koskematon. Hahmon kautta sarja saa mukaan energiaa, jota se tarvitsee varsinkin raskaampien kohtausten keskellä.
Sivurooleissa on puolalaisen draaman kasvoja, jotka tuovat maailmaan syvyyttä. Sarja ei käytä kaikkia hahmojaan yhtä tehokkaasti, mutta ensemble tuntuu silti vahvalta. The Copin näyttelijätyö on kokonaisuutena sen suurin vahvuus.
Arvostelun ydin
The Cop on ennen kaikkea tunnelmallinen rikosdraama, jossa poliisityö näyttää kuluttavalta ja usein kiittämättömältä. Se ei ole täydellinen sarja, mutta se on omalla tavallaan vakuuttava. Se onnistuu luomaan maailman, jossa jokainen ovi voi johtaa rikokseen, mutta jokainen tutkinta johtaa myös poliisin omaan pimeään nurkkaan.
Sarja palkitsee katsojan, joka pitää hitaasta jännitteestä, synkästä miljööstä ja hahmovetoisesta rikosdraamasta. Se ei tarjoa helppoa koukkua jokaisen jakson loppuun, eikä se edes tunnu tavoittelevan sitä. Sen sijaan se rakentaa painetta hiljaa ja luottaa siihen, että katsoja pysyy mukana.
The Copin suurin heikkous on sen ajoittainen raskaus. Kaikki kohtaukset eivät kanna yhtä vahvasti, ja tunnelma voi joskus tuntua jo tutulta ennen kuin jakso pääsee kunnolla vauhtiin. Silti sarjassa on tarpeeksi voimaa, persoonaa ja näyttelijätyön laatua, jotta se nousee selvästi kiinnostavaksi SkyShowtimen rikosuutuudeksi.
Kenelle The Cop sopii
The Cop kannattaa nostaa katselulistalle, jos kaipaa rikossarjaa, joka ei tee poliiseista supersankareita. Sarja sopii erityisesti katsojalle, jota kiinnostavat rikoksen psykologiset ja moraaliset seuraukset. Se on hyvä valinta myös niille, jotka haluavat nähdä, miltä puolalainen rikosdraama näyttää suoratoiston kansainvälisessä ympäristössä.
Sarja ei välttämättä iske katsojaan, joka haluaa nopeaa toimintaa ja selkeitä ratkaisuja. The Cop elää enemmän tunnelmasta kuin vauhdista. Sen paras anti löytyy hahmoista, joiden kasvoilta näkyy menneisyys.
Loppupuolella on helppo tiivistää, miksi sarja jää mieleen:
- The Cop rakentaa vahvan ja synkän Varsova-tunnelman.
- Maciej Stuhr, Jacek Braciak ja Nela Maciejewska kantavat sarjaa vakuuttavasti.
- Rikosjuonet toimivat parhaiten moraalisina peileinä, eivät pelkkinä arvoituksina.
- Hidas rytmi voi jakaa mielipiteitä, mutta se tukee sarjan vakavaa sävyä.
- Kuusiosainen rakenne tekee kokonaisuudesta napakan, vaikka kaikki hetket eivät ole yhtä teräviä.
Tuomio
The Cop on karhea, hidas ja vahvasti näytelty puolalainen poliisisarja, joka uskaltaa olla enemmän draama kuin pelkkä rikosviihde. Se saa voimansa hahmojen kulumisesta, Varsovan synkästä ympäristöstä ja siitä ajatuksesta, että paha ei ole vain rikollisten ominaisuus. Se näkyy myös niissä, jotka joutuvat katsomaan pahuutta liian läheltä liian kauan.
Sarja ei ole paras puolalaisista, mitä olemme arvostelleet, mutta ihan katseltava sarja.
Tietolähteet: SkyShowtime Newsroom: ensi-iltatiedot, juoni, tekijät ja näyttelijät ; SkyShowtime Newsroom: Varsovan maailmanensi-ilta ja näyttelijäkaartin lisätiedot ; Apple Film Production: tuotantotiedot, näyttelijät, tekijät ja sarjan kuvaus ; IMDb: jaksomäärä, näyttelijät ja sarjan perustiedot
