MTV Katsomon valikoimaan on ilmestynyt uusi saksalainen tv-sarja Oderbruch, joka ei tyydy perinteisen rikosdraaman raameihin. Sarja nappaa katsojan kiinni heti alkumetreillä, sillä tutkinta käynnistyy löydöllä, jota on vaikea katsoa täysin kylmänä. Tunnelma on alusta asti raskas ja levoton, ja juuri se tekee Oderbruchista poikkeuksellisen koukuttavan.
Sarja liikkuu rikosmysteerin, trillerin ja pienen kauhun välimaastossa. Tarina etenee määrätietoisesti, mutta se jättää ilmaan tarpeeksi kysymyksiä, jotta seuraava jakso alkaa nopeasti houkuttaa. Katsomiskokemus on samalla viihdyttävä ja epämukava, ja se sopii hyvin pimeisiin iltoihin. Sarja sijoittuu Saksan ja Puolan rajamaille, harvaan asutulle alueelle, missä kaikkien pitäisi tuntea toisensa…
Lähtölaukaus on järkyttävä
Rikos viedään pöydälle ilman pitkää esittelykierrosta. Pellolta löytyy valtava kasa ruumiita, ja yksityiskohdat nostavat kylmät väreet pintaan jo pelkällä kuvauksella. Tapauksessa on viitteitä siitä, että tekijä tai tekijät ovat toimineet pitkällä aikavälillä, mikä laajentaa mysteerin mittakaavaa heti.
Sarja ei tee löydöstä pelkkää shokkikoukkujahtia. Käsikirjoitus käyttää tilannetta porttina paikalliseen vaikenemiseen, outoihin katseisiin ja selittämättömiin sivupolkuihin, jotka tuntuvat silti tarkoituksellisilta. Juuri tällaisista aineksista syntyy se kutina, jonka takia rikossarjoja ahmitaan.
Kolme ensimmäistä jaksoa saivat meidät varmistumaan sarjan tasosta – ainoa huono seikka omasta mielestä on alun hitaus…
Henkilöt kantavat tarinaa
Tutkinnan ytimessä on rikoskomisario Roland Voit, jonka läsnäolo tuntuu yhtä aikaa ammatilliselta ja henkilökohtaiselta. Sarja rakentaa hänelle taustan, joka tekee paluusta kotiseudulle enemmän kuin työkeikan. Katseissa on painoa, ja repliikeissä on sellaista pidäteltyä historiaa, jota ei avata heti.
Tarinaan nousee vahvasti myös Maggie Kring, entinen kollega ja menneisyyden ihmissuhde, joka sotkee asetelman kiinnostavasti. Sarja antaa Maggielle omaa tilaa ja omaa kipua, eikä hän jää pelkäksi sivuhahmoksi tai romanttiseksi muistoksi. Kolmas tärkeä kulma tulee rajaseudun ja poliisiyhteistyön kautta, kun mukaan kytkeytyy myös puolalainen tutkijalinja.
Pääosissa olevat näyttelijät ja heidän roolinsa
- Karoline Schuch – Magdalena “Maggie” Kring
Entinen poliisi ja yksi sarjan keskeisistä tutkijoista, jonka menneisyys kietoutuu rikokseen henkilökohtaisella tasolla. - Felix Kramer – Roland Voit
Saksan poliisikomissario, joka palaa kotiseudulle selvittämään veristä mysteeriä, mikä johtaa hänet kaikkien totuuksien äärelle. - Lucas Gregorowicz – Stanisław Zajak
Puolalainen rikospoliisin tutkija ja Voitin kumppani tutkinnassa, joka tuo mukaan kansainvälisen näkökulman. - Julius Gause – Kai Kring
Maggie Kringin veli, jonka mystinen kohtalo on kietoutunut keskeiseksi osaksi sarjan juonta
Muut merkittävät näyttelijät
- Jan Krauter – Adrian Demko
- Nicola Magdalena Lüders – Ilona
- Winfried Glatzeder – Justus Voit
- Stefan Weinert – Arthur Kring (nuori)
- Edgar Emil Garde – Kai Kring (nuorena)
- Alix Heyblom – Maggie Kring (nuorena)
Nämä sivuroolit täydentävät sarjan monikerroksista tarinaa ja tuovat esiin menneisyyden ja nykyhetken ristiriidat
Oderbruchin maailma tuntuu kostealta ja kylmältä
Sarja tekee ympäristöstä aktiivisen osan juonta. Maisema on laaja, hiljainen ja paikoin suorastaan vihamielinen, ja se tukee mysteerin painetta ilman että kaikkea tarvitsee sanoa ääneen. Kuvakieli suosii harmaita sävyjä ja varjoja, ja sisätilat tuntuvat usein ahtailta ja tunkkaisilta.
Paikoissa on jatkuva tunne siitä, että jokin on pielessä. Sarja käyttää takautumia ja nykyhetkeä rytmin rakennuspalikoina, ja kontrasti voi olla yllättäväkin. Visuaalinen linja tukee sitä ajatusta, että nykyinen rikos ei ole irti menneestä, vaan se on sen jatke.
Rakenne on minisarjamaisen tiukka
Oderbruch on yhden kauden kokonaisuus, ja se näkyy rakenteessa. Tarina etenee määrätietoisesti kohti vastauksia, vaikka matkalla heitetään myös harhautuksia ja uusia kysymysmerkkejä. Jaksojen pituus ja tempo antavat tilaa sekä tutkinnalle että henkilöhistorialle, mikä tekee kokonaisuudesta napakamman kuin monesta pitkän kaaren rikossarjasta.
Sarja osaa myös päättää jaksoja tavalla, joka tuntuu koukulta eikä keinotekoiselta cliffhangerilta. Katsojan päässä alkaa pyöriä vaihtoehtoja, ja epäilykset vaihtavat kohdetta jakso jaksolta. Tämä on sellaista katsottavaa, jossa “vielä yksi jakso” tapahtuu melkein itsestään.
Tyylilaji hyppii, mutta pysyy käsissä
Oderbruch ei ole puhdas poliisisarja, eikä se esitä olevansa. Se sekoittaa rikostutkintaan mysteerisiä elementtejä ja painajaismaista tunnelmaa, joka välillä lähenee kauhua. Sarja luottaa siihen, että katsoja kestää epätietoisuutta ja outoutta, ja se palkitsee kärsivällisyyden vähitellen.
Kaikki eivät välttämättä pidä siitä, että sävy vaihtelee realismista lähes mytologiseen. Sarja pitää kuitenkin ohjaksista kiinni riittävän tiukasti, jotta kokonaisuus ei hajoa. Tyylivalinnat tuntuvat useimmiten tietoisilta, eivät sattumanvaraisilta.
Mitä arvostelussa jää käteen
Oderbruch toimii MTV Katsomossa erityisesti silloin, kun mieli tekee sarjaa, jossa tunnelma on tärkeämpi kuin jatkuva toiminta. Se ei ole “taustalle pyörimään” -sarja, koska se rakentaa vihjeitä ja merkityksiä pieniin yksityiskohtiin. Se ei myöskään tarjoa helppoa lohtua, koska tarinan maailma on kylmä ja ihmiset kantavat synkkiä taakkoja.
Sarja onnistuu luomaan kutkuttavan, hieman likaisen tunteen, jossa rikos ei ole vain rikos vaan oire jostain laajemmasta. Se on vahva valinta katsojalle, joka pitää pohjoismaisen noirin tummuudesta, mutta haluaa siihen ripauksen genrerohkeutta saksalaisella otteella. Oderbruch ei yritä miellyttää kaikkia, ja juuri siksi se jää mieleen.
Kenelle Oderbruch sopii
- Katsojalle, joka haluaa rikosmysteerisarjan, jossa on synkkä tunnelma ja hitaasti aukeava tarina.
- Katsojalle, joka pitää sarjoista, joissa ympäristö ja kuvakieli ovat yhtä tärkeitä kuin juonenkäänteet.
- Katsojalle, joka hyväksyy sen, että lajityyppi liikkuu trillerin ja mysteerin rajalla.
- Katsojalle, joka etsii MTV Katsomosta uutta saksalaista tv-sarjaa, jonka voi katsoa yhtenä kokonaisuutena.
