Amazon Prime Videon Wilderness (2023) kertoo meille tarinan aviopariasta, Liv (Jenna Coleman) ja Will (Oliver Jackson-Cohen). Will on menestyvä hotellin tapahtumajärjestäjä ja Liv on hänen kotivaimonsa. He ovat muuttaneet USA:n Englannista, missä Liv oli mm. toimittaja, joskin tavatessaan hän teki tarjoilijan töitä. Taustoiltaan he ovatkin täysin erilaisia, mutta kaikesta päätellen juuri se veti heidät yhteen. Willin perhe ei oikein koskaan ole hyväksynyt Liviä, ja Livin äidillä (Clare Rushbrook) on omat ajatuksensa kaikista miehistä (hän on eronnut Livin isästä ja vuosia sitten).
Muina näyttelijöinä nähdään Ashley Benson, Eric Balfour, Marsha Stephanie Blake, Morgana Van Peebles, Talia Balsam, Steve Bacic, Everick Golding, Natalie Sharp sekä Jonathan Keltz.
Yhden vuoden avioliitto takana
Wilderness on lyhyt, kuusi osainen sarja, joka kylläkin voisi olla paljon lyhyempi. Käytännössä jokainen jakso alkaa sillä, kun kerrotaan Livin ja Willin aiemmasta elämästä pätkiä ja sitten vasta sen jälkeen jatketaan nykyhetkestä. Liv on juuri muuttanut New Yorkiin seuratakseen miestään. He ovat olleet aviossa noin vuoden, ja jo nyt Will on jäänyt Liville kiinni uskottomuudesta vannoen sen olleen yhden yön juttu, ja hän rakastaa oikeasti ja todella vain Liviä. Mutta onko näin?
Will on itseluottamusta uhkuva pomo hotellilla ja Livillä on ongelmia omien ajatustensa ja ulkonäkönsä kanssa. Eikä aina auta että Livin paras ystävä yrittää kääntään tämän ajatuksia itseään kohtaan paremmiksi.
Matka avioliiton pelastukseksi
Mitä tuore aviopari siis aikoo tehdä avioliittonsa pelastamiseksi? Will on ostanut ja maksanut hotelliöitä, autovuokrauksen yms toteuttaaksen Livin unelman Amerikan kiertämisestä – se piti olla heidän häämatkansa, mutta entä tällaisena avioliiton pelastavana tekona, miten he onnistuvat? Tai itseasiassa miten Will onnistuu saamaan Livin luottamuksen takaisin, ja miten Liv onnistuu aikeissaan Williä kohtaan- mutta mitkä ne aikeet oikeastaan ovatkaan?
Sarjan ensimmäinen puolisko esittelee lupaavan juonen ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta valitettavasti kauden edetessä se luisuu tavanomaisten genretrooppien suohon. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä raskaammaksi ja ennalta-arvattavammaksi se käy. Sarjan alku viehättää kepeydellään ja muistuttaa hyvää Lifetime-elokuvaa, mutta lopulta se muuttuu huonoksi Lifetime-elokuvaksi, joka yrittää kommentoida genren kliseitä ilman, että se itse ymmärtää, että parhaat Lifetime-elokuvat tekevät jo tätä.
Sarja keskittyy Livin ja Willin matkalle Monument Valleyn läpi, missä he näyttävät ulospäin onnellisilta, mutta pinnan alla kytee jotakin aivan muuta. Tämä idylli on vain kulissia, ja todellisuus alkaa paljastua katsojalle asteittain.
Kohtalokas kohtaaminen ja uusi suunta
Kesken matkan he törmäävät sattumalta Willin työkaveriin, Caraan, ja hänen poikaystäväänsä. Tämä sattuma osoittautuu kohtalokkaaksi, sillä Cara on juuri se nainen, jonka kanssa Will on ollut uskoton. Tämä saa Livin kostonhalun syttymään täyteen liekkiin, ja sarjan ensimmäinen jakso huipentuu kohtaukseen, jossa Liv seisoo haudan äärellä – eikä hän ole siellä suremassa.
Sarjan käsikirjoittaja Marnie Dickens ja ohjaaja So Yong Kim ovat onnistuneet tuomaan esiin kiinnostavan teeman, joka kuitenkin menettää syvyytensä kauden loppupuolella. Aluksi tarina käsittelee kiinnostavasti sitä, miten yhteiskunta ja erityisesti miehet yrittävät kategorisoida ja kontrolloida naisia. Will näkee Livin vain vaimona, joka on menettänyt kaiken intohimonsa, ja vasta matkalla Liv alkaa löytää itsensä uudelleen, mutta väkivallan kautta.
Sarjan teemojen ohella musiikki on keskeisessä roolissa. Taylor Swiftin ”Look What You Made Me Do” toimii sarjan tunnusmusiikkina ja sitä käytetään korostamaan Livin sisäistä muutosta. Musiikkivalinnat, kuten ”Tantrum” ja ”Where Is My Mind?” tekevät selväksi, että sarja ei pelkää olla ilmeinen. Tämä voi olla katsojalle sekä viihdyttävää että turhauttavaa, sillä välillä sarja tuntuu liiankin suoraviivaiselta.
Livin ja Willin brittiläisyys esitetään sarjassa vain pintapuolisena teennäisyytenä, joka katoaa heidän matkallaan amerikkalaisen rajaseudun maisemissa. Sarja yrittää purkaa sosiaalisia normeja ja sukupuoleen perustuvia odotuksia, mutta samalla se lankeaa omiin kliseisiinsä.
Sarjan kuvauspaikat ovat osittain hämmentäviä, sillä hahmot näyttävät välillä olevan Albertassa, vaikka he esittävät olevansa jossain aivan muualla. Las Vegasin osuus jää myös hyvin lyhyeksi ja mitäänsanomattomaksi. Viimeiset kolme jaksoa sijoittuvat kokonaan New Yorkiin, ja niiden sisältö koostuu pääasiassa väkivaltaisista kohtauksista ja tylsästä rikosdraamasta, jossa kaksi etsivää yrittää selvittää tapahtumia, mutta heidän tehtävänsä on lähinnä toistaa sarjan jo kertaalleen esitettyjä teemoja.
Lopputuloksena on sarja, joka alkaa mielenkiintoisesti, mutta menettää otteensa yrittäessään ottaa itsensä liian vakavasti.
Hahmojen kehitys ja näyttelijätyö
Jenna Coleman tekee parhaansa Livin roolissa, mutta hahmon kehitys jää välillä epäselväksi. Kun Liv muuttuu laskelmoivaksi ja manipuloivaksi, osa hänen inhimillisyydestään katoaa, mikä tekee hahmosta vähemmän samaistuttavan. Näyttelijäntyö kuitenkin säilyy vahvana, ja erityisesti Colemanin ja Claire Rushbrookin yhteiset kohtaukset tuovat syvyyttä Livin hahmoon.
Ashley Bensonin esittämä Cara jää valitettavasti yksipuoliseksi hahmoksi, joka ei koskaan täysin löydä paikkaansa tarinassa. Vaikka Bensonilla on yksi todella vaikuttava kohtaus Colemanin kanssa, suurin osa hänen hahmostaan jää pelkäksi sosiaalisen median kulissiksi.
Lopputulos
Wilderness aloittaa lupaavasti ja tarjoaa katsojalle viihdyttävää draamaa, mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sitä raskaammaksi ja kliseisemmäksi se muuttuu. Sarjan teemat ja hahmot jäävät lopulta pinnallisiksi, eikä se kykene lunastamaan itselleen asettamiaan odotuksia.
Wilderness on sarja, jota tekee mieli suositella, mutta sarja joka ei kuitenkaan yllä mitenkään erityisen hyväksi, vaikka sillä on kaiki ainekset siihen, hyvät näyttelijät ja periaatteessa myös hyvä tarina – jotain jää vain puuttumaan.
