Atlas elokuva julkaistiin 2024 Netflixille ja se kertoo lähitulevaisuudesta. Kuten jo nyt olemme arjessamme nähneet, tekoäly alkaa ottaa pienimuotoisia tehtäviä niin teollisuudessa kuin tarinankerronnassa ja vähän kaikessa. Samalla meillä on jopa jääkaapit ja monet muut kotiemme laittaa verkossa. Tämä todellisuus on antanut jo aikaisempina vuosina elokuvan tekijöille ideoita. Atlas on näiden kopio. Atlaksessa näemme vähän Terminaattoreista, jossa tekoälyhän lähti tuhoamaan ihmiskuntaa. Atlaksessa nähdään myös Avatarista tutun oloisia sotilasvälineitä ja muutenkin koko elokuva tuntuu aika pitkälti Jennifer Lopezille tehdyksi ajanvietteeksi.
Atlas eli Atlas Shepherd (Jennifer Lopez) on reilu 30-vuotias ehdottaman älykäs nainen, joka toimii maailman turvallisuus koalition analyytikkona. Hänen oma suhteensa tekoälyyn on varsin kaksijakoinen – toisaalta hän käyttää sitä itse tiettyyn rajaan, mutta ei kuitenkaan täysin. Elokuvan edetessä paljastuu myös syyt, miksi Atlas suhtautuu niin erilaisella tavalla tekoälyyn, kuin monet muut ihmiset – vaikka sodasta onkin kulunut jo 28 vuotta. Tähän kaikkeen liittyy Atlaksen äiti Val (Lana Parrilla) sekä heidän kotirobottinsa Harlan Shepherd (Simu Liu), joka oli kuin veli Atlakselle tämän lapsuudessa.
Hän on erikoinen, ja hänen kanssaan on vaikea tehdä yhteistyötä, mutta onneksi hänellä on ystävä korkealla paikalla eli kenraali Boothe (Mark Strong), joka uskoo Atlaksen kykyihin. Atlas kuitenkin päätyy yhteiselle tehtävälle eversti Elias Banksin (Sterling K.Brown) kanssa kaukaiseen Andromean tähtijärjestelmässä olevalle planeetalle, joka ei ole kovin ystävällinen ihmisille jo perus planeettana, saatikka siitä syystä, että planeetalla majailee tekoäly, jota ihmiset ovat etsineet viimeiset 28 vuotta.
Elokuvaa katsellessa tuntuu, että olet jo nähnyt sen – niin monesta elokuvasta se ottaa palasia, tekemättä varsinaisesti mitään omaa. Kaksi tuntinen sci-fi elokuva ei ole mikään sellainen, mikä jäisi mieleen missään mielessä positiivisena kokemuksena, vaikka näyttelijät yrittävät välillä jonkinlaisella huumorilla ja tilannekomiikalla tuoda jotain viihdettä katselijoille – siinä kovinkaan onnistumatta….
Elokuvassa kyllä tapahtuu, eli on toimintaa, ja kaikki menee vauhdilla eteenpäin – kaikesta kuitenkin näkee, että kaksi tuntia on toisaalta liian vähän aikaa näin ison asian käsittelylle, ja kun näyttelijätyökin on aika yksitoikkoista, ei tästä tule missään vaiheessa oikein katseltavaa.
Arvostelu: elokuva ei tarjoa romantiikkaa, eikä jännitystä. Se yrittää tarjota seikkailua, mutta ilman jännitys tai romantiikka elementtejä on seikkailusta vaikea saada aikaan mielenkiintoista. Se että perustarina voisi ollakin ihan mielenkiintoinen tekoälyn taistelu ihmiskuntaa vastaan, ja vaikka elokuvan kuvaukselliset ja graafiset efektit ovat mahtavia, on se nimenomaan enemmän erilaisten efektien juna kuin mikään todellinen elokuva.
Elokuvan ohjaus: Brad Peyton (ohjasi myös San Andreaksen)
