Arvostelussa Rebel Moon osa 2: The Scargiver

Arvostelussa Netflixin Rebel Moon – Part Two: The Scargiver on jännittävä jatko-osa Zack Snyderin luomaan avaruusoopperan maailmaan. Tässä osassa tarina syventyy ja laajenee, kun kapinalliset yrittävät koota voimansa ja muodostaa liittoutuman voimakasta vihollista. Motherworldia vastaan, joka uhkaa heidän olemassaoloaan. Tämän elokuvan keskiössä on taistelu vapaudesta ja itsenäisyydestä sekä kysymykset lojaalisuudesta ja uhrauksista. Mutta miten elokuva pärjää tavoitteidensa kanssa?

Jos Rebel Moonin ensimmäinen jakso oli hieman epäselvä, sekoileva ja laidasta laitaan kulkeva, sen pystyi selittämään sillä, että elokuvasarjan ensimmäisessä osassa tuotiin esille eri hahmot ja näiden omaa historiaa. Toisessa osassa ei tätä tarvetta siis enää pitäisi varsinaisesti olla, ja elokuvasarjan toinen osa pitäisi olla tavallaan selkeämpi – ja sitä se myös on, mutta ehkä sitten liiankin lineaarinen ja nopeasti eteenpäin menevä.

Elokuva aloittaa pienellä kertauksella ensimmäisen osan sankareiden keräämisestä.. ja sitten mennään.

Rebel Moon osa 2: The Scargiver kertoo Koran (Sofia Boutella) historian, ja miksi Motherworld on niin kiinnostunut hänesä, ja miksi hän on koko universumin etsityin henkilö. Varsinkin äitimaailman viimeisen suuren taistelualuksen amiraali Atticus Noble (Ed Skrein) on suorastaan muodostanut Korasta oman henkilökohtaisen kohteensa, unohtaen välillä kaiken muun – toisaalta myös elokuvan juoni ei ole kovin looginen – alkuperäinen juoni äitimaailman ruokapulasta tuntuu unohtuneen ja sen tilalle on tullut Koran tuhoaminen ja samalla myös tämän Veldt -planeetan tuhoaminen.

Teknologia vs elokuvan maailmat

Yksi iso häiritsevä tekijä molemmissa elokuvissa on kuvallinen kerronta, joka kertoo tarinan maanviljetysplaneetan pienestä kylästä, joka asettuu isoa äitimaailmaa vastaan. Kylästä, joka viljelee viljaa vanhan näköisellä tavalla, käyttäen osittain teknologiaa mitä esimerkiksi meillä ei ole, mutta ei heilläkään ole mitään traktoreita tai vastaavia – mutta toisaalta heillä on teknologia lentää toisille planeetoille?? Elokuvassa avaruushävittäjät taistelevat toisiaan vastaan ja äitimaailman sotilaat hyökkäävät kohti pientä maanviljelystilaa aseilla, jotka osittain jopa naurattavat ollen lähestulkoon ulkoisesti kopioita lasten vesipyssyistä – tai ison dreadnought luokan avaruusaluksen järjestelmät, jotka ovat kuin 1940-luvun sukellusveneestä ja amiraali Atticus Noble on kuin hahmo Star Wreckistä – se kaikki pieni mahdollinen positiivinen viba, joka ensimmäisessä elokuvassa ajoittain oli nähtävillä, on kadonnut kokonaan elokuvasarjan toisessa osassa- joka muuten loppuu sanoihin, jotka voidaan tulkita, että lisää olisi tulossa.

Ja ykkösosassa nähty taistelurobotti on muuttunut jonkinlaiseksi maanviljelysplaneetan omaksi hahmoksi, joka tulee esille ja pelastaa… ei tämä näin voi mennä…

Scargiver – katseltava vai ei?

Jos katsoit Rebel Moonin ensimmäisen osan, on sinun tämäkin katseltava – mutta se mahdollinen kolmas elokuva voi olla jo liikaa. Tämä elokuva ei tarjota jännitystä, draamaa, romantiikkaa – ei mitään. Siinä on kyllä mahdollisuudet sekä rakkaudelle että jännitykselle vallankumouksellisten taistelussa isoa äitimaailmaa vastaan, mutta toteutus on lähellä nollatasoa, eikä näyttelijöiden roolisuorituksetkaan hirveästi säväytä – esimerkiksi ex-kenraari Titus (Djimon Hounsou) ja hänen tarinansa herättää enemmänkin kysymysmerkkejä kuin tuo mitää lisää tarinan, ja prinssi Tarakin (Staz Nair) taistelut sotakirveillä voittoisasta laseraseilla varustettuja sotilaita vastaan…. onkin jo toinen tarina. Miesten paljasta pintaa, sixpackejä ja täysin sekoilevaa kerrontaa, eli Scargiver ei todellakaan saa meiltä kovin montaa pistettä miltään osa-alueelta, jopa digitehosteet ovat vähän sinnepäin…

Mainosteksti: Murtumattomia liittoja solmitaan, sankarit astuvat esiin ja uusia legendoja syntyy, kun kapinalliset valmistautuvat taisteluun Äitimaailman säälimättömiä voimia vastaan – pitää toisaalta paikkansa, mutta valitettavasti itse toteutus on huono.