Netflixillä katseltavissa oleva ensimmäinen osa Rebel Moon elokuvista oli minulle tämän vuoden odotetuin elokuva. Siinä missä monet sarjat ovat jälleen jatkumassa uudella kaudella vuoden 2024 alkupuolella, Rebel Moon on ollut odotuslistalla ensimmäistä videoista lähtien – mutta ylsikö elokuva odotuksen tasolle, sillä se oli asetettu odotushypetyksen vuoksi varsin korkealle.
Rebel Moon on monelle SCIFI harrastajalle tutun Zack Snyderin tuotantoa, ja jos nyt lähdet Googlesta etsimään kommentteja tästä elokuvasta, tulet nopeasti huomaamaan, että arvostelutkin ovat laidasta laitaan – toisaalla elokuvaa haukutaan ja toisaalla ylistetään, mutta mitä mieltä minä olin?
Rebel Moon osa 1: Child of Fire
Rebel Moon kertoo tarinan galaksista, jota ”johtaa” Motherworld autokratia ja sen sotavoimat, jotka voivat tuhota kokonaisia planeettoja. Tarina on lähes kopio Star Wars ajattelusta, sillä äitiplaneetan sotavoimat tarvitsevat varusteita, joita he kiristävät pienemmiltä planeetoilta, joihin siis myös tämä ”rebel moon” Veldt eli pieni maanviljelyplaneetta kuuluu. Sotilaat haluavat lähes koko sadon, mutta tästä vaatimuksesta ja sen ohessa tapahtuvasta verilöydystä syntyy ajatus isommasta vastarinnasta, mutta sitä varten tarvitaan sotilaita, joita tällä maanviljelyplaneetalla ei ole. Mutta planeetalla on sinne pelastettu nuori nainen Kora (Sofia Boutella), jonka oma historia paljastuu ensimmäisen elokuvan aikana varsin nopeasti.
Snyder ottaa mallia alkuperäisen Star Wars -trilogian monimuotoisesta kapinasta homogeenistä imperiumia vastaan ja kokoaa rikkaan näyttelijäkaartin vastarintataistelijoiden rooleihin Veldtin kaukaisella kuulla, mukanaan Djimon Hounsou, Doona Bae ja Justice Leaguesta tuttu Ray Fisher, jotka seisovat vahvana valkoista vastustajakaartia vastaan, joka näyttäytyy elokuvassa erittäin natsimaisissa asuissaan, tuoden mieleen Paul Verhoevenin Starship Troopersin.
Snyderilla on käytössään lahjakas näyttelijäkaarti, mutta elokuvan käsikirjoitus kuormittaa heidät raskailla tietoiskuilla, joiden vuoksi kaikki vaikuttavat toiminnallisilta videopelihahmoilta. Hankalaa dialogia pahentavat epätasaiset leikkaukset, jotka hyppivät arvaamattomasti perusnarratiivin yli. Usein hahmot liittyvät Koraan ilman selkeää tukensa ilmaisua, ja muualla A Child of Fire kiitää planeetalta toiselle yhden leikkauksen aikana, jättämättä mitään käsitystä tarinan galaktisesta mittakaavasta. Muutenkin elokuvan graafiset ominaisuudet tuntuvat välillä jopa liian raskailta, mutta kyseessä saattaa olla myös ”ikäkysymys”, sillä näin vanhempana haluaa nähdä enemmän oikeata näyttelemistä ja vähemmän erikoisefekteillä mässäilyä.
Monet elokuvan nähneet ovat kommentoineen Charlie Hunnamin huonosta osasta elokuvassa, mutta suurin osa kritiikistä johtuu siitä, että hän on niin vahvasti liitetty edelliseen rooliinsa mootoripyöräjengissä. Itseasiassa hän sopi varsin hyvin tämän elokuvan rooliinsa.
Elokuvan visuaalinen ilme on jälleen näyte Snyderin henkilökohtaisesta metallisävyisestä ja vuorottelevasta, häikäisevästä ja uuvuttavasta estetiikasta. Joitakin ympäristöjä, joita sankarit kiertävät, on lumoavia. Muutenkin elokuva esittelee omalla erikoisella tavallaan aivan uuden avaruuden hahmoineen, ja vaikka välillä saattaa tulla mieleen Star Wars, tämä ei kuitenkaan ole sitä, vaan aivan uuden tarinan ensimmäinen osa. Eikä tämä elokuva mikään täysi floppi ole – vaan katsottava elokuva siinä missä mikä tahansa muukin avaruuteen viety taistelu, jossa pieni vastustaja lähtee taisteluun ennalta isompaa vastustajaa vastaan.
Elokuva täynnä tarinaa, taisteluita, hieman romantiikkaa ja paljon lupauksia tulevasta – miksi tätä ei katsoisi avoimin silmin unohtaen kaiken mahdollisen Star Wars tarinat yms – monet elokuvat ovat ottaneet vaikutteita toisista elokuvista, eikä niitä siis tässäkään vältellä mutta luodaan oma maailmansa täynnä uusia hahmoja, valtioita, planeettoja, teknologiaa. Suosittelemme.
Toinen osa tulossa keväällä
Tämä suuren budjetin jättiläinen on vain ensimmäinen osa kahdesta osasta – toinen osa, nimeltään The Scargiver, on tarkoitus julkaista huhtikuussa. Sitä odotellessa suosittelemme kaikille scifi elokuvien faneille tämän elokuvan katselemista. Se ei ehkä täyttänyt kaikkia odotuksiamme, mutta kuten sanottua, ne olivat korkealla. Itse tarina on ihan ok, mutta henkilöiden paljous luonnollisesti tekee jokaisen henkilön kasvun mahdottomaksi yhden elokuvan aikana, ja kaikesta näkyy, että tulossa on vähintäänkin toinen osa, joka kasvattaa näiden jo esiteltyjen henkilöiden tarinaa eteenpäin.
Rebel Moon syntyi alun perin Star Wars -projektina ennen kuin Snyderin konsepti hylättiin, ja lopputulos kuulostaa usein siltä, että ohjaaja ja käsikirjoittajat Kurt Johnsta ja Shay Hatten eivät tehneet juuri muuta kuin suorittivat etsi ja korvaa -toimenpiteen kaikille Disneyn tavaramerkeille. Tämä ei tarkoita, että elokuva olisi kuitenkaan niin huono, ettei sitä kannata katsoa – pikemminkin, sille kannattaa antaa mahdollisuus.
