Arvostelussa Disney+n Hiljainen Helmi: Dopesick

Ajankohtaista Disney

”Dopesick”, hullun kunnianhimoinen ja ajoittain kiehtova minisarja Purdue Pharman roolista opioidikriisissä rakentuu kivun ympärille. Lähes jokainen merkittävä hahmo, riippumatta siitä, käyttävätkö he Purduen myydyintä lääkettä OxyContinia vai eivät, kärsii.

Disney+:lla Suomessa esitettävä Dopesick on huikea kahdeksanosainen draama, joka perustuu Beth Macyn samannimiseen tietokirjaan. Kirja ja sen myötä myös sarja tutkii opioidikriisin kauheita syitä ja vaikutuksia, jotka Purdue Pharma ja sen ”ei-riippuvuutta aiheuttava” kipulääke OxyContin ovat suurelta osin vapauttaneet Yhdysvaltoihin.

Yksityiskohdiltaan fiktiivinen, mutta kuitenkin taustaltaan oikean tarinan kertova teos on voimakas osoitus ihmisten vallasta, jota taloudelliset tai moraaliset rajat eivät rajoita. Se on myös kertomus valtavasta kärsimyksestä, jota yritysten ahneus aiheuttaa, kun ylivoimainen ja aliresursoitu sääntely- ja oikeusjärjestelmä ei ole rajoittamassa sitä.

Tätä samaa ajatusta voidaan soveltaa moneenkin eri osa-alueeseen, kuten vaikkapa pay n play sivustoihin netissä. Niiden säätely on Suomessa äärimmäisen tiukkaa ja tulee olemaan myös jatkossa. Dopesickin herättämien ajatusten perusteella, tämä ei välttämättä ole huono idea.

Kolme Osa-aluetta Nivoutuu Yhteen

Minisarja koostuu käytännössä kolmesta osasta, joita seurataan limittäin ja useissa eri aikajaksoissa.

Ensimmäinen tarina kertoo tohtori Samuel Finnixistä, jota Michael Keaton esittää hyvinkin todentuntuisesti. Finnix on yhteisölleen ja työlleen omistautunut lääkäri pienessä Appalakkien kaivoskaupungissa,. Finnixin ja kaupungin asukkaiden pahaksi onneksi Purdue on ottanut sen kohteekseen pyrkiessään voittamaan lääkäreiden haluttomuuden määrätä opioideja pitkäaikaiseen käyttöön niiden hyvin dokumentoitujen riippuvuutta aiheuttavien ominaisuuksien vuoksi.

Purduen nuori ja uusi edustaja Billy Cutler (Will Poulter) suostuttelee tohtorin aloittamaan potilaille uuden lääkkeen käytön. Yksi ensimmäisistä resepteistä menee Betsylle (Kaitlyn Dever). Hän työskentelee kaivoksessa isänsä rinnalla ja saa kaivosonnettomuudessa selkävamman. Betsyllä ei ole varaa jäädä pois töistä, joten hän turvautuu lääkkeeseen tuhoisin seurauksin.

Toinen osa kokonaistarinasta liittyy oikeudellisiin toimiin Purduen ja sen omistajien, Sacklerin perheen, jahtaamiseksi. Peter Sarsgaard ja John Hoogenakker näyttelevät kahta tosielämän hahmoa, Yhdysvaltain apulaisasianajajia Rick Mountcastlea ja Randy Ramseyeria, jotka lopulta nostivat kanteen yritystä vastaan.

Heidän ja DEA-viraston apulaisjohtajan Bridget Meyerin (Rosario Dawson) roolihahmon kautta katsojille näytetään, miten vaarallisen häilyvä on julkisen ja yksityisen työn välinen raja. Tuo raja sallii esimerkiksi elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) sääntelijöiden lähteä valtion palveluksesta ja päätyä työskentelemään niiden ihmisten ja yhtiöiden palveluksessa, joita he olivat aiemmin olleet sääntelemässä.

Katsojille näytetään myös se, miten Purduen markkinointistrategia muutti asenteita kipua ja kivunhoitoa kohtaan sekä suuren yleisön että lääketieteen ammattilaisten keskuudessa. Tätä kautta katsoja ymmärtää varsin pian, kuinka paljon totuuden ja vastuun murskaamista ja suoranaista hylkäämistä OxyContinin markkinoiden luominen ylipäätään edellytti. Ajatus on kylmäävä.

Kolmas Osa

Kolmannessa osassa keskitytään Sacklerin perheeseen – erityisesti Richardiin (Michael Stuhlbarg) – joka on päävastuussa siitä, että OxyContinista tehdään laajempaan käyttöön soveltuva tuote. Tarkoituksena on syrjäyttää yhtiön hallussa olevan tuottoisa patentti, jonka voimassaolo on päättymässä.

Richard ottaa oppia Arthur-setänsä pelikirjasta, jonka 1960-luvun lääkejätti Roche tilasi markkinointikampanjan kehittämisestä ahdistuslääke Valiumille, vaikka sen vaikutukset ovat käytännössä samat kuin yhtiön toisen tuotteen, Libriumin.

Arthur-setä keksi aikanaan ajatuksen niin kutsutusta psyykkisestä jännityksestä, ja loppu on diatsepaamin historiaa. Richardin hoitaessa yhtiön asiaa, oksikodonille lisätään hitaasti vapautuva päällyste, joka muka antaa 12 tuntia helpotusta ilman huumaa ja siten välttää riippuvuuden ja väärinkäytön. Näin amerikkalaisille syötetään visio kivuttomasta maailmasta.

Lääkkeen on kaiken järjen mukaan oltava kunnossa, koska FDA on merkinnyt sen turvalliseksi kohtalaisen kivuliaan käytön kannalta. Kun vaikutukset eivät kestäkään todellisuudessa 12 tuntia, potilaiden epämukavuus nimetään ”läpimurtokivuksi”, ja valmistajien mainostama ratkaisu on annoksen kaksinkertaistaminen tai moninkertaistaminen, kuten sarjan edetessä käy ilmi.

Suosituksemme

Monen mielestä Dopesickissä tapahtuu jo melkein liikaakin. On totta, että tarinat eivät meinaa oikein missään kohtaa kiertyvän selkeästi toisiinsa, mutta toisaalta, tällaistahan todellisuuskin monesti on. Oikeassa elämässä asiat tapahtuvat pääasiassa erillisinä toisistaan, mutta keskiössä niissä voi silti olla yksi ja sama tekijä. Dopesickin tapauksessa tuo tekijä on oksikodoni.

Meidän toimituksemme rakasti sarjaa sen ensi hetkistä lähtien, nimenomaan sen ns. vaikean seurattavuuden vuoksi. Ajassa hypitään jatkuvasti eteen ja taaksepäin, ja se aiheuttaa kieltämättä omanlaisiaan haasteita selkeän kuvan muodostamiseen. Toisaalta ratkaisu on ollut varsin raikas, ja pitääpähän meidät katsojat varmasti hereillä halki jaksojen!

Vastaa