Arabialainen Al Hayba kertoo tarinan suvusta ja kylästä Libanonin ja Syyrian rajalla. Se kertoo myös tarinan suvun uudesta tyttärestä ja tämän edesmenneestä miehestä, jonka ruumiin hän palauttaa suvulle tämän testamentin mukaisesti.
Arabialainen TV-sarja ei kuulu aivan tavallisten seurattavien ohjelmien joukkoon lähinnä sen vuoksi, että tekstiä on pakko lukea kielen vuoksi. Al Hayba tuo esille suvun merkityksen toisessa kulttuurissa, mutta samalla myös jättää kysymyksiä siitä, onko elämä Libanonissa tällaista? Sarja on kuvattu 2017 ja sille on tehty viisi kautta. Ziad el Khatibin tuottama sarja ottaa omalla tavallaan kuitenkin kantaa alueen historiaan, nykytilanteeseen ja ihmisten keinoihin selvitä tilanteista. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi keräti yli 116 miljoonaa katselijaa.
Sarja keskittyy sheikki Al Jabalin perheeseen, johon kuuluvat perheen pomo Jabal (Taim Hasan) ja tämän veli Sakhar (Oweiss Mkhallalati) – iso merkitys on myös perheen vanhimmalla eli isöäiti Nahed Emranilla (Muna Wassef). Kanadasta miehensä ruumiin tuonut Alia (Nadine Nassib Njeim) on poikansa kanssa tottunut kuitenkin aivan erilaiseen elämään Kanadassa ison Torontolaisen firman PR-pomona, mutta nyt hän huomaakin vähitellen jäävänsä ”kiinni” Al Haybaan ymmärtämättä täysin mitä on tapahtumassa.
Jabalin perheen liiketoimet eivät ole kovinkaan lainkuuliaisia, ja siitä sekä sukuhistoriasta johtuen sarjan jokainen jakso tuo uuden vihollisen kuvioihin ja tässä sarjassa ei aseiden äänet ole ainakaan vähemmistönä.
Jo alusta alkaen on selvää, että Jabalin suku on jo vuosikymmenien ajan ollut kylän valtias ja sillä on omat liiketoimensa alueella liittyen paljolti erilaisten tuotteiden salakuljetukseeen. Jabal itse ei halua että alueen läpi kulkisi huumeita tai käsiaseita järeämpiä aseita, mutta hänen lähipiirissään on jo eroavia mielipiteitä. Jabal johtaa aluettaan raaoin ottein ja alussa jo nähdään mitä he tekevät esimerksi poliisin ilmiantajille.
Millainen sarja on sitten katsoa? Näin suomalaisen silmissä sarja on välillä masentava ja jopa piinaava, liittyen sen sukupuolisävytteiseen maailmankuvaan, missä vain miesten ajatuksilla ja teoilla on merkitys. Nainen ei tv-sarjan kuvaavassa kuvitteellisessa suvussa ole käytännössä minkään arvoinen.
Sarja tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen tavan nähdä erilaista televisiotuotantoa, missä ei ole jälkeäkään eurooppalaisesta tai edes amerikkalaisesta vaikutuksesta. Mutta lähtisinkö suosittelemaan sarjaa, en tiedä- sen verran ristiriitaisia ajatuksia sen kuvaama tilanne aiheuttaa.
