Pidin aikoinaan historiasta koulussa, vaikka sittemmin olen saanut kuulla ja oppia, että koulussa 70- ja 80-luvuilla opetettu historia oli ”suomettunutta”, ja myöhemmin 90-luvulla Tampereen Kauppaoppilaitoksessa kritisoin ulkomaankaupanopettajaa, kun opetti väärillä tiedoilla. Miten tämä liittyy The Crown sarjaan, no siinä mielessä, että vaikka sarja on ottanut paljon oikealta historialta, on se kuitenki mielikuvituksen tuotetta. Ei kuitenkaan ole ihme miksi kuningasperhe on Englannissa hieman tuohtunut sarjan saamasta menestyksestä, sen verran hyvin se on tehty. Näyttelijävalinnoista alkaen sarja on osunut todella lähelle oikeata historian kuvaansa, ja siksi sarja onkin niin koukuttava, jos tykkää tällaisestä historiallisesta katseltavasta.
Sarja on kuin kolikkopelit netissä, antaa välillä paljon ajateltavaa ja viihdettä koko rahan edestä ja välillä todella puuduttavia jaksoja, joita ei jaksaisi edes katsoa, mutta niinhän se on sekä tv-sarjoja katsoessa, että rahapelejä pelatessa, aina ei voi voittaa, eikä sarjan jokainen jakso vain ole niin hyvä kuin ne parhaat.
Sarjaa on tehty 4 kautta, yhteensä 60 jaksoa ja jokaisen jakson ollessa 58 minuuttia, on katsottavaa siis jonkun verran. IMDb:ssä yli 141 000 ihmistä on arvostellut sarjan 8,7/10, joten se on sielläkin saanut melkoisen hienot arvostelut.
Sarjan ensimmäinen kausi tehtiin 2016, viimeisen 2020, ja on puhuttu että sarjaan tulisi vielä ainakin yksi kausi. Se on voittanut jo kolme GOlden Globe palkintoa, 70 muuta palkintoa ja yhteensä 189 ehdokassijaa eri kilpaluissa. Sarja siis kertoo käytännössä kuningater Elizabeth II:n tarinan, naisen, joka joutui nousemaan nuorena kuningattareksi, naisen, joka yhä näin vuoden 2021 alussa on yhä Englannin kuningatar. Sarja esittelee Elizabeth II:n melko ”kylmänä” naisena, jolle hänen omat vanhempansa antoivat jo hellittely nimen Lilibeth.
Ehkä kuitenkin katsojan kannalta karmein tilalle oli näyttelijöiden vaihtuminen kolmannen kauden alussa, luonnollisista syistö, näyttelijöiden pyrkiessä näyttelemään yhä ikääntyviä kuninkaallisia.
Sarjan näyttelijät
Koska sarja seuraa kohtuullisen tarkasti historiaa, mutta käsittelee luonnollisesti vapaammin suvun sisäisiä tapahtumia, poliitikkojen tekemisiä ja näiden välisiä tapahtumia, ovat sarjan näyttelijät hyvin valittuja, ja valinnat pääosin onnistuneita. Sarjassa vierailee paljon television ja elokuvien tuttuja hahmoja, mutta se ei haittaa, sillä näin hyvin kirjoitetussa ja kuvatussa elokuvassa ne tuntuvat osuvan juuri kohdalleen. Mm. X-Files tuttu Gillian Anderson tekee aivan loistavaa työtä sarjan myöhemmissä jaksoissa pääministeri Margareth Thatcherina.
Osa selityksestä löytyy rahasta. Näyttävyyteen, tyylikkyyteen ja mahdollisimman aitoihin ympäristöihin on satsattu 130 miljoonaa dollaria eli yli 121 miljoonaa euroa. Niillä on saatu sitten muun muassa yli 7 000 pukua ja giganttinen kopio Buckingham Palacesta.
Tapahtumat ja tv-sarja
TV-sarja rakentuu siis nuoren kuningattaren ja valtakunnan historiaan 1900-luvun alusta nykyaikaan. Mukaan mahtuvat pari maailmansotaa, ja pari pienempää kahakkaa, kotimaan levottomuuksia ja mielenkiintoisia kuvioita kuningashuoneen ja parlamentin välisistä valtarakenteista, ja siitä kuinka kuninkaalla tai kuningattarella ei ole valtaa, mutta tehtäviä. Ja itseasiassa valtaakin löytyy sitten loppujen lopuksi.
Sarja on mielenkiintoinen monessakin suhteessa, ei ainoastaan siksi, että alkutilanne eli 1900-luvun alun Eurooppa oli melkoisen erilainen kuin nyt 2020-luvun Eurooppa. Meillä ei ole enää monarkkeja kovinkaan monessa maassa, mitä nyt naapuri Ruotsissa ja Norjassa sekä Tanskassa, mutta Englannin hallitsijasuvun sukulaiset niin Saksassa kuin Kreikassa ovat ”menneen talven lumia”, ja Venäjän tsaarivallan verinen loppu on historian kirjoihin kirjoitettu fakta, josta viimeiset Romanovin suvun jälkeläiset kertovat asuinsijoiltaan nimenomaan Englannista, olihan tsaari ja Englannin kuningas sukua toisilleen.
Harvoin kuitenkaan yksittäinen tv-sarja olisi saanut näin paljon huomiota vallanpitäjiltä, jopa siinä mielessä, että Englannin kulttuuriministeri on vaatinut sarjaan lisättävän selkeät tekstit, että sarja on mielikuvituksen tuotetta, ei todellinen kuvaus historian kulusta. Eikä tuo mikään ihme, monet katsojat voivat oikeasti luulla, että sarja kertoo todellisen historiallisen tapahtuman, niin hyvin se on tehty, ja niin paljon sarjassa on todellista historian pohjaa, ettei ole mikään ihme, että keskiverto katsojalta, jota ei historia ole koskaan niin paljoa kiinnostanut, ei tiedä, mikä on totta ja mikä mielikuvista.
Suomessa The Crownin ikäraja on 16 vuotta ja sen alussa varoitetaan alastomuudesta, seksistä, väkivallasta ja itsetuhoisista kohtauksista sekä syömishäiriön kuvaamisesta. Britanniassa sarjan ikäraja on 15 vuotta. Se, että ikäraja on 16 vuotta, ei vielä tarkoita, sitä että kaikki yli 16 vuotiaat ymmärtäisivät, mikä osa sarjasta on totta ja mikä ei. Sarjan käsikirjoittaja Peter Morgania on jopa syytetty totuuden vääristelystä hänen ottaessaan taiteellisia vapauksia rakentaessaan sarjan juonenkäänteitä.
Näyttelijöiden tasosta kertoo myös se, että sarja prinsessa Margaretin roolista tuttu Vanessa Kirby sai juuri parhaan näyttelijättären Volpi Cup-palkinnon roolistaan toisessa Netflix tuotannossa, eli elokuvasta Pieces of a Woman.
Romantiikkaa, politiikkaan, historiaa
Sarja pitää otteessaan emmekä lähde avaamaan yhtäkään sarjan 60 osaa tai erottelemaan mikä on totta ja mikä fiktiota, mutta suosittelemme sarjaa kaikille, joita vähänkään kiinnostaa englantilainen yläluokka, monarkia, prinsessat, kuningahuone vs politiikka tai 1900-luvun Euroopan historia.
Annamme sarjalle arvosanaksi 9/10 ja korkean suosituksen.
