MTV Katsomon DI Ray on brittiläistä laatutuotantoa, jota me suomalaiset olemme tottuneet näkemään televiosta jo vuosikymmeniä. DI Ray (Parminder Nagra) kertoo poliisikomisariosta, joka on hakenut siirtoa jo pidempään ja hoidettuaan yhden julkisuudessa näkyvän tapauksen, hän pääsee murharyhmään. Mutta arki ei ole aivan sitä mitä Rachita Ray odotti. Hän saa pian huomata, että hän sai paikan itseasiassa ihon värinsä takia, koska hän näyttää intialaiselta – ollen kuitenkin täysin englannissa syntynyt intialaisen maahanmuuttaja perheen laps, joka on koko ikänsä joutunut kärsimään tästä englantilaiset-intilailaiset/pakistanilaiset asetelmasta, joka yhä nykyäänkin on voimallisesti näkyvissä englantilaisessa yhteiskunnassa.
Tästä kaikesta huolimatta tai sen ansiosta DI Ray on hyvä poliisi, joka haluaa vetää omaa tiimiänsä kohti tapahtumien ratkaisua, vaikka omat pomot kuten DCI Kerry Henderson (Gemma Whelan) häntä patistaa. Myös poliisikomentaja Ross Beardmore (Ian Puleston-Davies) on Hendersonin kannalla.
Kotona DI Rayta on tukemassa hänen miesystävänsä, joka on myös poliisi, ja on valkoinen, DCI Martyn Hunter (Jamies Bamber), joka on toisaalta hyvin Rachitan tukena, mutta ei aina ymmärrä sitä pohjaa, mikä ajaa Rachitan tekemään niin paljon ”ylimääräistä työtä”.
Vaikka sarja käsittelee murharyhmän tutkimia rikoksia, tuo se samalla näkemystä intialaisten ja maahanmuuttajien arkeen Englannissa, mikä ei hirveästi enää eroa suomalaisestakaan arjesta. Rachita saa kokea maahanmuuttajia kohtaan kohdistettuja ennakkokäsityksiä ja harhaluuloja, vaikka hän kuinka yrittää kertoa kaikille olevansa 100% englantilainen – itseasiassa hänen roolihahmonsa tuokin esille sen, että hän ei ole tarpeeksi englantilainen ollaakseen englantilainen, eikä tarpeeksi intialainen ollakseen intialainen, eli DI Ray eli tietyllä lailla arkeaan kuulumatta mihinkään yhteiskunnallisesti ajateltavissa olevaan etniseen ryhmään- ja tämä kaikki näkyy myös hänen arjessaan ja sosiaalisissa suhteissaan työn ulkopuolelle, jonka saavat kokea hänen omat vanhempansaj kuten myös Martynin vanhemmat.
Vaikka sarjassa tuodaan välillä jopa liikaa esille rasistia vaikutteita, on sarja hyvin toteutettua omalla tavallaan rauhallista ja eteenpäin rullaavaa englantilaista rikosdraamaa, joka sopii varmasti niille kaikille jotka ovat tottuneet tätä genreä katselemaan aiemminkin – ja tätähän löytyy meilläkin arvosteltuna useampia esimerkkejä, kuten The Tower.
Kokemuksia ulkopuolisuudesta
Elämässä kohtaamme usein hetkiä, jotka saavat meidät tuntemaan itsemme ulkopuolisiksi. Esimerkiksi tilanteet, joissa ihmiset olettavat meidän olevan vain avustajia eivätkä asiakkaita, voivat häiritä arjen sujuvuutta. Nämä kokemukset voivat olla pieniä, mutta niillä on usein syvällinen vaikutus meidän itsetuntoomme ja siihen, miten koemme ympäröivän maailman.
Toisaalta, ulkopuolisuuden kokemukset voivat olla suurempia ja merkittävämpiä elämässämme. Esimerkiksi tapauksessa, jossa henkilö jää huomiotta työssään, kunnes jokin julkisesti sankarillinen teko kiinnittää esimiesten huomion. Tällöin saavutettu ylennys saattaa tuntua värittyneeltä, sillä se voi olla seurausta näennäisestä ”ruutujen täyttämisestä” eikä todellisesta arvostuksesta.
